USA 1997. Ohjaus: George Armitage. Käsikirjoitus: Tom Jankiewicz, D.V. DeVincentis, Steve Pink, John Cusack. Kuvaus: Jamie Anderson. Leikkaus: Brian Berdan. Lavastus: Stephen Altman. Musiikki: Joe Strummer. Tuotanto: Susan Arnold, Donna Arkoff Roth, Roger Birnbaum. Pääosissa: John Cusack, Minnie Driver, Dan Aykroyd, Alan Arkin, Joan Cusack.
George Armitage osoitti hallitsevansa mustan komedian onnistumalla elokuvallaan Miami Blues. Leffa vilisi absurdeja tilanteita, nasevaa dialogia ja purskahtelevaa väkivaltaa. Samalla reseptillä on rakennettu Grosse Pointe Blank ja homma toimii.
John Cusack esittää viatonnaamaista palkkatappajaa Martin Blankia, joka joutuu yllättäen keikalle pikkuruiseen kotikaupunkiinsa Grosse Pointeen, jossa odottaa vielä tuntemattoman kohteen lisäksi entinen heila Debi (Driver) ja luokkakokous. Samaan aikaan miehen hommia hankaloittaa työtään kahelin kutsumuksella tekevä kollega Grocer (Aykroyd), joka painostaa Blankia mukaan havittelemaansa palkkatappajien ammattiliittoon. Ongelmistaan ammatissaan Blank taas käy läpättämässä psykologille (Arkin).
Absurdit asetelmat kehittyvätkin Armitagen ohjauksessa yhä hämärämmiksi. Parhaat naurut ja muutenkin leffan mielenkiintoisin anti löytyy henkilöiden sananvaihdosta ja kontrastista Blankin olemuksen ja ammatin välillä. Välillä yli asteikon ryöpsyvä väkivalta tuntuukin tässä valossa katsojien kosiskelulta.
John Cusack esittää läpeensä outoa hahmoaan suvereenisti. Siloinen pärstä pitää sisällään tiukan ammattimiehen, joka ottaa miestä hengiltä siinä missä jotkut pesevät perunoita. Aykroyd esittää samasta hommasta sekopäisemmän tulkinnan. Driver pysyy hyvin vauhdissa mukana ja Arkin on nautittava kiusaantuneena kallonkutistajana. Joan Cusack on upea kuoleman keikkamyyjänä.
Armitage pitää vauhdin päällä ja leffan ainoaksi murheeksi voidaankin sälyttää turhanpäiväinen pyssyttely. Grosse Pointe Blankin tarina ja asetelmat ovat jo sinänsä kertakaikkisen herkullisia.