USA 2007. Ohjaus & käsikirjoitus: Mark Steven Johnson. Alkuperäishahmo: Marvel Comics. Tuotanto: Avi Arad, Steven Paul, Michael De Luca, Gary Foster. Kuvaus: Russell Boyd, John Wheeler. Leikkaus: Richard Francis-Bruce. Musiikki: Christopher Young. Pääosissa: Nicolas Cage, Eva Mendes, Peter Fonda, Wes Bentley, Sam Elliott. Kesto: 112 min.
Marvel Comics -supersankarifilmatisoinneissa on mitä ilmeisimmin ruvettu raapimaan tähteitä; sen verran innotonta on meno Nicolas Cagen tähdittämässä Ghost Rider – Aaveajaja -seikkailussa.
Ghost Rider on jälleen uusi esimerkki teinikatsojille tuunatusta action-paketista, jollaisia on Marvel-sarjakuvien pohjalta värkätty pilvin pimein. Paholaiselle sielunsa myyneen surmanajajan, Johnny Blazen, saaga ei kuitenkaan vedä valkokankaalla vertoja Hämähäkkimiehelle, Ryhmä X:lle (X-Men) tai edes Ihmenelosille (Fantastic Four). Ghost Rider on kaikin puolin vaatimaton ja helposti unohdettava tuotos.
Nicolas Cage esittää Johnny Blazea tyylilleen uskollisen elvismäisesti, toisin sanoen tuttuihin melankolisiin maneereihinsa turvautuen. Ghost Rider on Cagelle selkeä välityö, jota tähti pakollisen promoturneen jälkeen tuskin sen enempää muistelee. Lopputulos on linjassa velton asenteen kanssa, sillä ohjaaja-käsikirjoittaja Mark Steven Johnson ei ole osannut hyödyntää pöllöilyssä piilottelevaa camp-ulottuvuutta. Lapsellisella juonikuviolla ja pöyristyttävällä dialogilla varustettua popcorn-leffaa ei siis ole tehty kieli poskessa. Vaatimattoman Daredevilin (2003) ohjaajalta ei moista oivallusta tosin olisi voinut edes odottaa.
Leffan juoni on simppeli. Ollessaan vasta motoristiuransa alussa Johnny sortui epäedulliseen vaihtokauppaan itsensä pääpirun (puiseva Peter Fonda) kanssa. Nuorukainen lunasti sairaan isänsä terveyden kovalla hinnalla, omalla sielullaan. Ratkaisu oli epäviisas myös siksi, ettei toipumisesta ollut faijalle ihmeempää iloa. Tämä kun menehtyi kohtalokkaassa onnettomuudessa kohta kaupanteon jälkeen. Poika otti suru-uutisen vastaan kuin kuka tahansa traaginen sankari: hän kaasutti kohti auringonlaskua hyläten samalla rakastettunsa, kauniin Roxannen.
Elokuvan nykyhetkessä vuodet ovat vierineet ja Johnnysta on tullut stunt-kuskien kingi. Blazen prätkätemput hämmästyttävät jopa tähden omaa tiimiä: miten mies voi selviytyä kuolemaa halveksuvista stunteistaan ehjin nahoin? Roxanne (Eva Mendes) on palannut takaisin Johnnyn elämään ja hetken verran kaikki näyttää hyvältä. Kuten asiaan kuuluu, onni kestää vain ohikiitävän hetken, sillä myös pimeyden ruhtinas haluaa oman osansa Blazesta. Vastentahtoinen Johnny muuttuu demoneja metsästäväksi Ghost Rideriksi, paholaisen aaveajajaksi, jonka vaarallisimmaksi vastustajaksi osoittautuu vanhan vihtahousun oma poika ja kilpailija, katala Blackheart (Wes Bentley).
Elokuvan idioottimaiseen juoneen ei parane tämän ihmeemmin paneutua, sillä mitä enemmän sitä miettii, sitä naurettavimmilta sen käänteet ja kommellukset tuntuvat. Tarinan pimeä potentiaali hukataan tehokkaasti kummallisen huumorin ja esiteini-ikäisen paatoksen vuorovedossa. Leffan viljelemät vitsit ovat yksinomaan noloja, kun taas se aines, joka on tarkoitettu pelottavaksi, naurattaa tahattomasti.
Toimintakohtauksiin on pyritty lataamaan vino pino viileitä efektejä, jotka isolla kankaalla vaikuttavat valitettavan vaisuilta. CGI, kolmiulotteinen tietokonegrafiikka ja -teknologia, tarjoaisi mahdollisuudet huomattavasti huikeammalle mielikuvituksen lennolle, kuin mitä Ghost Riderilla on tarjottavanaan. Säännöllisten stunt-koitosten pliisusta actionista ei yksinkertaisesti jaksa innostua. Leffan loppukohtaus petaa jatko-osaa, ja valitettavasti sellainen taitaa myös jo olla työn alla.
Teksti: Outi Heiskanen