USA 2005. Ohjaus: Rob Marshall. Käsikirjoitus: Robin Swicord, Arthur Goldenin romaanin pohjalta. Tuotanto: Steven Spielberg, Duglas Wick, Lucy Fisher. Kuvaus: Dion Beebe. Leikkaus: Pietro Scalia. Pääosissa: Zhang Ziyi, Gong Li, Michelle Yeoh, Ken Watanabe, Suzuka Ohgo, Togo Igawa, Mako, Samantha Futerman, Elizabeth Sung, Thomas Ikeda, Ted Levine, Tsai Chin, Kenneth Zhang. Kesto: 145 min.
Chicago-musikaalilla (2002) debytoineen amerikkalaisohjaaja Rob Marshallin on annettu tarttua puikkoihin kaikkien aikojen noloimmassa Japani-kuvauksessa, jossa vaaleanpunaiset kirsikkapuut kukkivat hyvässä järjestyksessä, paperiseinät kahisevat kilpaa kimonoiden kanssa ja nukeiksi meikatut kiinattaret koettavat muistella harvoja japaninkielisiä vuorosanojaan. Sumopainiakin leffassa ehditään tietysti nähdä kun kerran eksoottisessa Japanissa ollaan, ja vieläpä 1930-40-lukujen levottomina aikoina. Vanha geisha muistelee englanniksi ja yleisö nukahtaa jos on onnekas.
Chiyo-niminen kalastajaperheen tytär myydään maalaiskodistaan kiotolaiseen geishataloon missä hänet alistetaan raakaan kohteluun ja orjatyöhön. Chiyon kasvettua naiseksi (Zhang Ziyi) hänen tyrmäävä kauneutensa aiheuttaa kateutta talon johtavassa geishassa Hatsumomossa (Gong Li), kunnes kilpailevan geishalan oikeudentajuinen Mameha (Michelle Yeoh) pelastaa hänet omaan oppiinsa ja alkaa muokata tästä valiogeishaa nimeltä Sayuri: lattianluuttuaminen vaihtuu hienostuneiksi teeseremonioiksi, viuhkatansseiksi ja sipsutukseksi palikkakengillä – kaikki tietysti herraseuran miellyttämiseksi. Herrat mieltyvätkin, eritoten Sayurin lapsuudenihastus, komea poliitikko (Ken Watanabe). Seuraa ahdinkoa, vastoinkäymisiä ja II maailmansotaa, mutta onneksi romantiikka kukoistaa kauniissa maisemissa.
Rob Marshallin elokuva on kuin äärimmilleen venytetty Geisha-mainos – paitsi että patukkamainoksessa geishat eivät herran tähden pamlaa kehnolla englannilla tökeröä dialogia. Japanilaiset ovat suuttuneet elokuvan geisha-kuvasta joka jälleen pönkittää naisia alistavaa huora–neitsyt-kulttia ja kiinalaisyleisö puolestaan polttaa käämejään näyttelijävalinnoista: Kiinan kaksi palvotuinta naistähteä Zhang Ziyi () ja Gong Li () ovat häpeällisesti alistuneet esittämään japanilaisnaisia ja siis edustamaan pitkien vihollisuuksien vastapuolta. ”Aasialainen kuin aasialainen”, tuntuu olevan jenkkitekijöiden suurpiirteinen näkemys – kulttuurisesti tilannetta voisi verrata vaikkapa siihen että täällä Nykäsen Mattia esittäisi Gérard Dépardieu.