Frank Fredericksin tavatessa tuntuu vaikealta uskoa, että edessä seisoo yksi 1990-luvun parhaista pikajuoksijoista. Kosketusetäisyydeltä Fredericks, ei muistuta niitä televisiokuvista tuttuja lihaskimppuja, jotka pullistelevat ja puhkuvat odottaessaan liikkeellelähtökomentoa.
Myös Fredericksin korkea, hiljainen tenoriääni on kaukana siitä uhosta, jota pikajuoksijoilta on usein totuttu kuulemaan. Mutta se sopii miehelle, joka ei koskaan ollut mikään pullistelija vaan yksi urheilumaailman pidetyimmistä hahmoista, joka aina harjoituskentälle saapuessaan tervehti jokaista kentällä olijaa, yhtä lailla huippua kuin harrastajaa.
Nyt 37-vuotias Fredericks on Helsingin Töölön jalkapallostadionilla jalkinevalmistajan vieraana antamassa juoksuvinkkejä pikkulapsille - antamassa jotakin takaisin urheilulle, kuten hän itse sanoo. Fredericks neuvoo miten lähtötelineet asetetaan oikein, vastailee kuuluttajan kysymyksiin ja katselee kapeasti hymyillen lapsia.
Namibialainen Fredericks sanoo lapsille, ettei hänellä ollut lapsena lähtötelineitä, vaan hän harjoitteli lähtöjä hiekalla. Fredericksin lapsuus oli köyhä, Namibia ei ollut vielä itsenäinen vaan Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon alainen.
- Teillä on onnea, teillä on näin hienot olot, Fredericks sanoo lapsille.
Vuonna 1991 itsenäistyneessä Namibiassa Fredericksin merkitys urheilusankarina on ollut suuri. Hänen nimeään kantava säätiö jakaa stipendejä lupaaville nuorille urheilijoille.
Fredericks on ikuisesti mukava mies myös puhuessaan dopingista. Viime vuosien designsteroidipaljastuksetkaan eivät horjuta hänen uskoaan urheiluun.
- En usko, että doping on nyt sen suurempi ongelma kuin koskaan aiemminkaan. Jokaista kärähtänyttä kohti on sata puhdasta urheilijaa, Fredericks vakuuttelee.
Millaisia esikuvia lapset tarvitsevat?
- Lapset tarvitsevat totuuden. Vaikka aikuiset tekisivät virheitä, ne täytyy myöntää lapsille, Fredericks sanoo.