Ex-murhatutkijan kolumni: Murha vai tappo? Tulkinta on usein katsojasta kiinni, käytännössä ero on valtava | MTV Uutiset
Ex-murhatutkijan kolumni: Murha vai tappo? Tulkinta on usein katsojasta kiinni, käytännössä ero on valtava
Lehtikuva
Julkaistu 03.05.2018 05:52
MTV UUTISET
Henkirikos on aina raaka ja julma, siis periaatteessa. Tappo on perushenkirikos. Esimerkiksi se on tappo, jos ihmistä lyödään äkkipikaistuksissa kerran puukolla sydämeen ja uhri kuolee kertaheitolla. Mutta jotta taposta tulee murha, teossa pitää olla enemmän. Murhassa on niin sanottuja kvalifiointiperusteita, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Juha Rautaheimo. Rautaheimo pohtii henkirikostuomioita esimerkkitapausten kautta.
Rikospaikassa käytiin läpi Helsingissä tapahtuneita henkirikoksia. Katso video!
3:23
Esimerkkitapaus 1
Keski-Uusimaassa oli 10.4.2018 juttu Keravalla joulukuussa 2017 tapahtuneen henkirikoksen tuomiosta. Nuori 16-vuotias tyttö oli surmattu kuristamalla ja kaulaan oli puukotettu. Samassa yhteydessä oli tapahtunut myös raiskaus.
Poliisi tutki juttua murhana ja törkeänä raiskauksena. Syyttäjä syytti myös näin.
Molemmissa rikoksissa nähtiin piirteitä erityisestä raakuudesta ja julmuudesta. Ne katsottiin myös kokonaisarvioinnissa törkeiksi.
Käräjäoikeus tuomitsi tekijän taposta ja törkeästä raiskauksesta yhdistettyyn 12 vuoden 6 kuukauden rangaistukseen. Tapon osuudeksi tuli 11 vuotta ja törkeän raiskauksen osuudeksi 5 vuotta. Yhdistetyn rangaistuksen maksimi olisi ollut 13 vuotta, joten määrämittaisen tuomion ylärajalla oltiin.
Tapauksen yksityiskohtia en tunne. Oletettavasti tuomiosta valitetaan.
Siinä 19-vuotias mies oli raiskannut ja surmannut 16-vuotiaan tytön. Tapauksessa oli pohdittavana se, oliko kyseessä murha vai tappo. Hovioikeuden murhatuomio jäi siis voimaan. Tapauksen yksityiskohtia en tunne.
Esimerkkitapaus 3
Mieleen tuli heti kesällä 2011 Helsingissä polttamalla tapahtunut henkirikos. Sen yksityiskohdat tunnen.
Kameratallenteelta oli nähtävissä, kuinka kaksi miestä ja nainen havaitsivat heidän kaikkien entuudestaan tunteman miehen nukkumassa pysäkin penkillä. Joltisenkin pohdiskelun jälkeen "kolmikko" keksi valella miehen polttonesteellä ja sytyttää tuleen.
Paikalta poistuttiin hieman naureskellen hauskaa kepposta, kun ilmiliekeissä ollut mies putosi penkiltä maahan ja haroi käsillään ilmaa, pystymättä tekemään mitään. Sivulliset ihmiset riensivät sammuttamaan ja lopulta vartiointiliikkeen mies sai tulen sammumaan jauhesammuttimen avulla.
Uhri ehti palaa lähes minuutin. Hänet vietiin varmaankin hirvittävissä tuskissa sairaalaan. Miehen ihosta oli palanut lähes 30 prosenttia. Mies taisteli teho-osastolla hengestään, kunnes kuoli saman viikon torstaina, kolmen päivän kuluttua.
Poliisille ja syyttäjälle tämä tapaus aukeni selkeästi murhana. Ei tarvinnut kuin katsoa teosta jäänyt kuvatallenne. Tämä oli reilusti enemmän kuin tappo. Palaminen elävältä on varmaankin yksi eniten tuskaa tuottavista muodoista kuolla.
Kuolema ei myöskään ollut nopea ja armahtava, vaan hidas hiipuminen hengityskoneessa siteisiin käärittynä, kansanomaisesti sanottuna letkuissa. Jos joku näillä palovammoilla henkiin jääkin, tulee hän asumaan kivulloisessa ruumiissaan ja ulkonäöltään tärveltynä lopun elämäänsä. Kaukaa katseltavana invalidina, jolla ei ole edes tunnistettavia kasvoja.
Valvontatallenne, jolle koko tapahtuma tarttui, määrättiin salassa pidettäväksi. Sitä ei esitutkinnan päätyttyä annettu edes asianosaisille. He saivat toki sitä avustajineen katsella haluamansa määrän.
Syyttäjälle toimitettiin vain yksi kappale, jonka hän esitti oikeudessa. Tallenteelle ikuistunut tapahtuma oli niin rajua katsottavaa, että oikeudessakin sitä katseltiin yleisön läsnä olematta. Se oli siis raakaa ja julmaa, minkä lisäksi se olisi loukannut myös uhrin yksityisyyttä.
Siitä olisi julkisuuteen päästessään saattanut tulla median toistuvasti käyttämä pätkä ihmisen raakuudesta ja julmuudesta. Voi tosin olla, että kukaan ei olisi uskaltanut sitä edes esittää voimakkaan kritiikin pelossa.
Sama videotallenne, kaksi eri tulkintaa
Käräjäoikeus katsoi kuitenkin, että rikos ei ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä ja tuomitsi kaksi tekijää taposta 9 vuoden rangaistukseen. Yksi jäi ymmärrystä vailla tuomiotta.
Syyttäjä luonnollisesti valitti ja hovioikeus katsoi teon murhaksi, tuomiten molemmat syyntakeiset tekijät elinkautiseen. Korkein oikeus ei ottanut juttua tutkittavakseen.
Miksi henkirikoksia tutkitaan eri rikosnimikkeillä?
Henkirikosuhrin omainen kokee läheiseensä kohdistetun veriteon lähes poikkeuksetta erityisen raakana ja julmana – murhana. Jos poliisi tutkii tekoa "vain" tappona, saattaa se omaisesta tuntua surmatekoa vähättelevältä.
Erilaisiin rikosnimikkeisiin ja tekojen erilaisiin törkeysasteisiin törmääminen äärimmäisessä ja traumaattisessa elämänvaiheessa saattaa asianomistajasta tuntua täysin käsittämättömältä.
Miksi poliisi ei voisi tutkia henkirikoksia aina lähtökohtaisesti murhina?
Henkirikos on aina raaka ja julma, siis periaatteessa. Tappo on perushenkirikos. Esimerkiksi se on tappo, jos ihmistä lyödään äkkipikaistuksissa kerran puukolla sydämeen ja uhri kuolee kertaheitolla. Mutta jotta taposta tulee murha, teossa pitää olla enemmän.
Murhassa on niin sanottuja kvalifiointiperusteita. Silloin on syytä epäillä, että rikos on tehty vakaasti harkiten tai erityisen raa'alla tai julmalla tavalla tai vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai virkamies on surmattu virantoimituksessa tai kostoksi virkatoimesta ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Määritelmä on jämpti ja lakiin perustuva. Poliisi ratkaisee rikoslain puitteissa, millä nimikkeellä se tekoa tutkii. Poliisi joutuu pitäytymään lakiin kirjoitetuissa eri tekojen tunnusmerkistöissä.
Mitä paremmin tunnusmerkistö huomioidaan ja tuodaan esiin jo esitutkinnassa, sitä yhteneväisempi se on myös syyttäjä- ja tuomioistuinlaitoksessa. Tämä lisää oikeusvarmuutta. Ja mikä tärkeintä, poliisin työkalupakki on joka tapauksessa täysimääräisesti käytössä henkirikoksen nimikkeestä riippumatta.
Mikä horjuttaa uskoa oikeuden toteutumiseen?
Taposta tuomitaan vankeutta 8-12 vuotta. Murhan ainoa tuomio on elinkautinen vankeutta. Ensikertalainen tappaja kärsii kuitenkin konkreettisesti rangaistuksesta puolet eli 4-6 vuotta.
Tästä puolitusautomaatista on käyty keskustelua jo vuosikaudet. Tuohon keskusteluun on todellista aihetta. Esimerkkinä on käytetty myös erästä Turun hovioikeuden äänestysratkaisua, jossa murha muuttui tapoksi ja avunantajana tuomittu vapautettiin saman tien. Huh-huh.
Yhtenä ratkaisuna voisi tähän keskusteluun esittää sitä, että henkirikoksesta ensikertalaisellekin annettua määrämittaista vankeusrangaistusta ei automaattisesti puoliteta, vaan siitä istutaan aina vähintään kaksi kolmasosaa. Silläkin muutoksella olisi kansan oikeustajuun suuri merkitys.
Myös tuomioistuimet pääsisivät hieman helpommalla, kun ei tarvitsisi pohtia elinkautisen ja määrämittaisen todellista rajaa. Olisi siis helpompaa pohtia ja arvioida sitä, mikä on erityisen raakaa ja julmaa.
Tämä tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että taposta määrättävää keskimääräistä 9-vuoden vankeustuomiota ensikertalainen istuisi käytännössä 6 vuotta eikä nykyistä 4,5:ää vuotta.
Tällä muutoksella saataisiin edes hieman kohtuutta tuohon esimerkiksi murhan ja tapon älyttömän suureen rangaistuseroon. Tällä hetkellä ensikertalainenkin istuu murhasta vähintään 12 vuotta kun taas tappaja pääsee 4-6-vuoden istumisella.
Käytännössä ero on valtava, eikä se oikein tunnu kohtuulliselta.
Jälkikirjoitus: Monet kirjoitusaiheet syntyvät lehtiuutisista. Viime kuussa kirjoitin Nikke-nimisestä ammattinäpistelijästä ja poliisin antamien näpistyssakkojen muuntorangaistuksen osittaisen palauttamisen puolesta. Kirjoitusaihe syntyi Keski-Uusimaassa olleista jutuista.
Tuskinpa tuon kannanoton seurauksena, mutta mielissäni totean, että maan hallitus päätti kehysriihessä palauttaa vuonna 2008 poistetun muuntorangaistusmenettelyn jossakin muodossa. On mielenkiintoista seurata, miten asia ratkaistaan.
Kirjoittaja Juha Rautaheimo on entinen rikosylikomisario ja murhatutkija. Hän kirjoittaa MTV Uutisten nettisivuille kerran kuussa rikos- ja oikeusaiheista. Ensi viikon torstaina rikos- ja oikeusaiheista kirjoittaa käräjätuomari Petra Spring.
