Käräjäoikeus: "Ihmisen polttaminen elävältä ei ollut kokonaisuutena arvostellen törkeää"

Käräjäoikeus tuomitsi kolme henkilöä taposta. Syyttäjä oli vaatinut elinkautistuomioita murhasta, mutta käräjäoikeus oli eri mieltä teon törkeydestä.

Käräjätuomari Tarja Ryhänen-Dahlmanin johdolla käräjäoikeus päätyi siihen, että tekijät olivat sytyttäneet uhrin palamaan herkästi syttyvää ainetta hyväksi käyttäen. Oikeuden mukaan elävän ihmisen polttaminen on raakaa ja julmaa. Erään todistajan mukaan sytytetty uhri oli ollut nukkumassa ja herännyt siinä vaiheessa, kun tämä oli tippunut raitiovaunupysäkin penkiltä.

– Käräjäoikeuden käsityksen mukaan on selvää, että uhri on palaessaan tuntenut suurta tuskaa. Siten tappo on tehty rikoslaissa tarkoitetulla tavalla erityisen raa'alla tai julmalla tavalla.

Raakaa ja julmaa, muttei törkeää

Jotta henkilö tai henkilöt voidaan tuomita murhasta, teon on oltava myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Tässä käräjäoikeus päätyi eri kannalle kuin syyttäjä Kimmo Virtanen.

– Vasta surmaamista, joka on tapon perustunnusmerkistöä selvästi törkeämpi, voidaan pitää murhana, oikeus totesi ja katsoi kyllä teon kohdistuneen tekohetkellä puolustuskyvyttömään, nukkumassa olleeseen mieheen, joka ei itse ole millään tavoin antanut tekoon aihetta.

Oikeus piti myös selvänä, että tekijöiden täytyi käsittää heidän teostaan varsin todennäköisesti seuraavan uhrin kuolema.

Käräjäoikeuden mukaan tekijöiden ei kuitenkaan ollut näytetty päättäneen surmaamisesta. Tekijät olivat kohdanneet uhrin sattumalta ja tapahtumat olivat edenneet nopeasti ja hallitsemattomalla tavalla.

– Vaikka tekijöiden päihtymystilaa tekohetkellä ei voida pitää lieventävänä asianhaarana, käräjäoikeus on teon kokonaisarvostelussa ottanut lisäksi huomioon heidän mielentilalausunnoistaan ilmenevät teonaikaiset psyykkisessä tilassa todetut häiriötekijät.

Oikeus punnitsi törkeyttä näin.

– Seikka, joka puhuu sen puolesta, että rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä, on teon kohdistuminen tekohetkellä puolustuskyvyttömään, nukkumassa olleeseen uhriin, joka ei itse ole millään tavoin antanut tekoon aihetta. Toiseen suuntaan puhuvat edellisessä kappaleessa todetut seikat, oikeus lausui viitaten nopeaan etenemiseen ja psyykkiseen tilaan.

– Punnittuaan näitä seikkoja keskenään käräjäoikeus päätyy siihen, ettei surmaamista voida pitää sillä tavoin kokonaisuutena arvostellen törkeänä kuin rikoslaissa tarkoitetaan.

Tuomiot taposta

Käräjäoikeus tuomitsi 36-vuotiaan Niko Andreas Lindholmin yhdeksäksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen taposta. 28-vuotias Henna-Mari Sofia Viitanen tuomittiin niinikään taposta yhdeksäksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankeuteen.

Uhrin sytyttänyt 30-vuotias jätettiin syyntakeettomana tuomitsematta. Journalistin ohjeiden mukaan syyntakeettomien nimiä ei pääsääntöisesti julkaista. Mies on tahdonvastaisessa mielenterveyshoidossa niin kauan kunnes lääkärit katsovat hänen parantuneen.

Oikeuden mukaan mies sairasti skitsofreniaa, jonka lisäksi hänellä oli epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö sekä alkoholi- ja opioidiriippuvuus. Mielentilalausunnon mukaan mies on syytteenalaisen teon ajankohtana ollut syyntakeeton ja on ollut erittäin todennäköistä, että hän oli ollut mielisairas jo usean vuoden ajan.

– Mielisairaudesta johtuen miehen kyky mieltää syytteenalaisen teon tyyppisten tekojen tosiasiallinen merkitys, seuraamukset ja niiden aiheuttama kärsimys toiselle ihmiselle on ollut ratkaisevasti alentunut. Mielisairaudestaan johtuen hän ei myöskään ole kyennyt säätelemään käyttäytymistään.

– Päihtymistila on ollut omiaan entisestään alentamaan hänen kykyään säädellä käyttäytymistään ja on ollut ilmeistä, että päihtymistila oli todennäköisesti vain pahentanut jo syytteenalaisen teon ajankohtana olemassa ollutta, mielisairaudesta johtunutta kykenemättömyyttä harkita tekoa ja säädellä käyttäytymistä.