Esko Passila aloitti karppaamisen 1970-luvulla. Nyt hän kertoo, kuinka ruokavaliomuutos on vaikuttanut elämään.
Esko Passilan, 70, terveydellinen alamäki alkoi vuonna 1961.
– Lähdin ruumiillisista töistä opiskelemaan. Se sai kehossa aikaan muutoksen: lihoin kuudessa kuukaudessa 20 kiloa. Reidet olivat raskausarpia täynnä, Esko kertoo.
Alamäki syveni liike-elämässä. 1970-luvun alussa Esko painoi jo noin 120 kiloa.
– Söimme ja joimme kollegoiden kanssa kuin possut karsinassa.
Stoppi tuli, kun Esko palasi rahtilaivalla kahden viikon työmatkalta Englannista Suomeen.
– En pystynyt pariin päivään kuin nukkumaan. Vereni triglyseridiarvot, jotka syntyvät viljatuotteista ja voivat olla aivan yhtä haitallisia kuin kolesteroli, olivat kymmenkertaiset sallittuihin arvoihin verrattuna, Esko kertoo.
Ruoaksi vain uivaa, kävelevää tai lentävää
Kun Esko vihdoin löysin lääkärin, joka ymmärsi asiasta jotain, tuomio oli tyly.
– Lääkäri määräsi minulle Klorifan-nimisen lääkityksen. Hän sanoi suoraan, että sen pitkäaikainen käyttö johtaa rasvamaksaan, kakkostyypin diabetekseen ja lopulta ennenaikaiseen kuolemaan.
Lääkäri antoi yksinkertaisen neuvon, jolla kauhukuvat voitaisiin estää ja Klorifan jättää hyllylle.
– Saisin syödä loppuikäni vain sellaista ruokaa, joka ui, kävelee tai lentää – en mitään maassa kasvavaa.
Atkinsilla 35 kiloa kevyemmäksi
Nuorena miehenä Esko ei ottanut lääkärin neuvoja todesta. Täyskäännös tapahtui vasta vuonna 1978.




