Suomi 2008. Ohjaus: Hanna Maylett. Käsikirjoitus: Tarja Kylmä. Tuotanto: Lasse Saarinen, Rimbo Salomaa. Kuvaus: Jyri Hakala. Leikkaus: Kimmo Kohtamäki. Pääosissa: Tiina Lymi, Minna Haapkylä, Jorma Tommila, Kaneli Johansson. Kesto: 107 min.
Kotimaisten romanttisten komedioiden buumin jälkeen toivottaa mieluusti tervetulleeksi Hanna Maylettin esikoisohjauksen Erottamattomat, joka on ihan oikea aikuinen draama pääosissaan vahvat naiset. 1970-luvun alussa syntyneet ohjaaja ja käsikirjoittaja Tarja Kylmä ovat onnistuneet tuomaan perheen ikiaikaiseen aiheeseen jotakin uutta ja puhuttelevaa.
Nykyaikana kaikenlaiset uusperheet ovat arkipäivää, erityisine ongelmineen. Näin myös Tarulla (Tiina Lymi), joka elää pohjalaisella ratsutilallaan turvallisen oloisen miehensä Harrin (Jorma Tommila) ja teini-ikäisen tytärpuolensa Ninnin (Kaneli Johansson) kanssa. Harmoniseksi muotoutunut yhteiselo järkkyy, kun Ninni joutuu hevosonnettomuuteen ja paikalle saapuu hänen biologinen äitinsä, Tarun nuorempi sisar Eve (Minna Haapkylä). Kymmenen vuotta sitten Tukholmaan häipyneen hummaajanaisen vierailu venähtää kun hän alkaa vaatia oikeutta entiseen elämäänsä ja tyttäreensä.
Sisaruksista Taru on velvollisuudentuntoinen suorittaja, joka kokee jääneensä vaille vanhempien huomiota, ikiteini Eve puolestaan räiskyvä taiteilijapersoona ja äidin lemmikki, joka syöksyy yöuinnille hyiseen jokeen ja saa kaikki nauramaan mutta joka toisaalta ei ole koskaan ottanut vastuuta kenestäkään. Törmäyshän siitä syntyy, eikä se ole aina kaunista katseltavaa. Pelinappulaksi joutuu tietenkin viattomin eli Ninni, joka on kaivannut poissaolevaa äitiään 3-vuotiaasta.
Sisarkateus, lapsettomuus, äitipuolen hankala asema ja äidittömyyden kokemukset ovat aiheita, joita Erottamattomat lähestyy oivaltavasti ja pienieleisesti. Draama syntyy uskottavasti pinnanalaisten jännitteiden pikkuhiljaa purkautuessa ja räjähdysvaaran kasvaessa. Jyri Hakalan kuvaamat Pohjanmaan sateiset lakeudet tarjoavat täydellisen miljöön elokuvan tilanteelle, joka paljastaa ihmisensä armotta niin hyvässä kuin pahassa.
Elokuvataiteen laitoksen dokumenttipuolelta valmistunut Hanna Maylett on ennen esikoispitkäänsä tehnyt tv-sarjoja ja lyhytelokuvia. Nyt hän osoittautuu kypsäksi tekijäksi ja ennen kaikkea herkäksi henkilöohjaajaksi: tästä osoituksena on myös 14-vuotiaan tulokkaan Kaneli Johanssonin hieno näyttelijäsuoritus epävarmana ja kipuilevana murrosikäisenä.
Ihmisen näköisten ja kokoisten naisten osuus merkittävissä rooleissa on edelleen pieni: keski-iän lähestyessä naisnäyttelijöitä aletaan sysätä puuhakkaiden äitien sivuosiin. Upeat Lymi ja Haapkylä, jotka on molemmat totuttu näkemään kauniiden seksisymbolien rooleissa, saavat nyt näyttää ikäisiltään ja antaa kerrankin mahojen ja silmäpussien roikkua. Kumpikin tekee hahmostaan uskottavasti monitahoisen ja ristiriitaisen, ja heidän välisensä kohtaukset ovat täynnä sähköä.
Fiksujen naisten elokuvana naisista Erottamattomat onkin erityisen virkistävä tapaus. Loppuratkaisunsa mukavasti auki jättävä draama ei yritäkään antaa ongelmiin valmiita vastauksia vaan väläyttää eteemme oivaltavan palan oikeaa elämää.
Teksti: Tuuve Aro