Erikoisartikkeli: Henkihieveriin kidutettu Machiavelli kirjoitti raa'an käsikirjan – "Rakasti porttoja lähes yhtä paljon kuin filosofiaa" | MTV Uutiset
Erikoisartikkeli: Henkihieveriin kidutettu Machiavelli kirjoitti raa'an käsikirjan – "Rakasti porttoja lähes yhtä paljon kuin filosofiaa"
Julkaistu 08.05.2016 08:20
MTV UUTISET
Niccolò Machiavelli opasti hallitsijoita levittämään pelkoa vihollistensa keskuuteen ja murskaamaan kilpailijansa. Teos yhdistettiin pian murhiin, julmuuksiin ja juonitteluihin kaikkialla Euroopassa.
MTV Uutiset julkaisee artikkelin yhteistyössä Tieteen kuvalehden Historia-julkaisun kanssa.
Kidutuskammiossa firenzeläisen Bargello-palatsin kellarissa haisi virtsa ja uloste. Kuulustelija piti rättiä suunsa ja nenänsä edessä voidakseen hengittää pyövelin valmistellessa vankia.
Oli hyinen helmikuun päivä 1513. Nelissäkymmenissä oleva miesvanki seisoi yläruumis paljaana viluissaan ja kauhuissaan. Hän tiesi, että vain harva selviytyi paikasta elävänä.
Keskellä huonetta roikkui köysi, jonka päässä oli silmukka. Nopealla ja tottuneella liikkeellä pyöveli kiristi silmukan vangin selän taakse sidottujen käsien ympärille.
Kuulustelija antoi merkin, että kidutus saattoi alkaa. Pyöveli väänsi hammaspyörää, ja vanki nousi kirkuen ilmaan. Käsivarsien vääntyessä taakse hänen olkanivelensä menivät hitaasti ja tuskallisesti sijoiltaan.
Köydessä roikkuva mies oli Niccolò Machiavelli. Hän oli ikänsä palvellut Firenzen kaupunkia, mutta nyt ura oli ohi. Mahtava Medicien suku oli valloittanut kaupungin ja tuhosi paraikaa vanhaa hallintoa, johon myös Machiavelli kuului. Seuraavien tuntien kidutus ratkaisisi, jäisikö hän eloon vai kuolisi.
Machiavellista tehtiin vakooja
Machiavellin lapsuus ja nuoruus ovat paljolti hämärän peitossa. Ensimmäisen kerran hän esiintyy historiallisissa lähteissä vuonna 1498, kun hänet 29-vuotiaana palkattiin Firenzen kaupungin kansleriksi.
Virallisesti Machiavelli oli kaupungin lähettiläs, joka kiersi diplomaattina Etelä-Euroopan hoveja. Hän vieraili niin paavin luona Roomassa, Ranskan kuninkaan Ludvig XII:n ja lukuisten ruhtinaiden luona puhumassa Firenzen puolesta ja luomassa liittoumia.
Diplomaattisten kulissien takana hänen tärkein tehtävänsä oli kuitenkin selvittää, mitä paikalliset liittolaiset ja viholliset suunnittelivat. Kaikki Firenzen etuja uhkaavat vaarat ja salaliitot piti äkätä ajoissa ja raportoida välittömästi Firenzen hallinnolle.
Työhön liittyi vaaroja. Renessanssin ajan Italiassa murhat ja väkivalta olivat tavallisia, mutta terävänä, hurmaavana ja seurallisena miehenä Machiavelli suoriutui tehtävistään loistavasti.
Hän asteli luontevasti palatsien kiiltävillä lattioilla ja pääsi monen valtiaan lähipiiriin. Kuin kärpäsenä katossa hän seurasi valtataisteluita ja raportoi näkemästään tarkasti esimiehilleen. Erityisesti Machiavellia kiehtoi ja hirvitti paavin poika Cesare Borgia.
Borgian suku oli muuttanut Espanjasta Italiaan 1400-luvun keskivaiheilla. Jo yhden sukupolven aikana Borgiat olivat poliittisen juonittelun ja salamurhien avulla nousseet Italian johtavien sukujen joukkoon. Heillä oli niin paljon valtaa, että Cesaren isä oli peräti noussut paaviksi, tosin lahjusten avulla.
Vuonna 1502 Machiavelli lähetettiin vasten tahtoaan Bolognaan pitämään silmällä paavin nuorta poikaa. Cesare oli paavin varojen turvin kokoamassa sotajoukkoa, ja Firenzessä pelättiin pahinta.
Machiavelli yritti sitkeästi solmia liittoumaa, mutta neuvottelut eivät edistyneet. Cesare halusi Firenzeltä tukea sotaan kilpailijoitaan vastaan, mutta Firenze halusi odottaa, kunnes Cesare voittaisi vihollisensa.
Tilanne oli tukala. Machiavellin piti olla Cesarelle mieliksi lupaamatta liikoja ja samalla urkkia hänen aikeitaan Firenzen suhteen. Machiavelli oli joitakin kuukausia mukana Cesaren valloitusretkellä Italiassa.
Päivisin kuljettiin, öisin pelattiin ja juotiin
Vaikka hauskanpito toki maistui Machiavellille, hän aneli silti lukuisissa kirjeissä Firenzen johdolta vapautusta tehtävästään. Cesaren kovuus ja raakuus hirvittivät Machiavellia, joka joutui retken aikana usein todistamaan, miten säälimätön hallitsija murhasi ja teloitti ihmisiä mielensä mukaan.
Joulukuussa 1502 Cesare valtasi Sinigaglian kaupungin. Machiavelli kuvaili yhdessä kirjeessään, miten Cesare oli kerskunut hirttäneensä kaksi kapinallista selkä selkää vasten yhdellä köydellä.
Toisessa kirjeessä Machiavelli pohti huolissaan, olisiko seuraavana päivänä hengissä ketään, joka kuljettaisi hänen kirjeensä Firenzeen. Kolmen kuukauden kuluttua Machiavelli sai vihdoin käskyn palata kotiin.
Viholliset teloitettiin
Firenzessä kotiin palannut diplomaatti sai vastuulleen kaupungin puolustuksen.
Hän hyödynsi Cesaren luona saamiaan kokemuksia toteuttaessaan uudistuksia ja perusti vahvat puolustusjoukot, jotka hänen johdollaan voittivat muun muassa Firenzen tärkeän kilpailijan Pisan vuonna 1509.
Elokuussa 1512 onni kääntyi. Firenzeä aiemmin hallinnut upporikas ja pelätty Medicien suku liittoutui paavin kanssa, hankki itselleen armeijan espanjalaisista palkkasotilaista ja valtasi kaupungin. Kaupungin puolustus kukistui nopeasti, ja Medicit ottivat vallan.
Häviö merkitsi Machiavellille vakavia ongelmia. Vanhan valtaeliitin jäsenenä häntä uhkasivat uuden hallitsijan kostotoimet. Ensin hän vältti vankilan ja muut rangaistukset maksamalla suuren takuusumman, mutta lykkäys kesti vain puoli vuotta.
Machiavellin nimi ilmestyi salajuonesta epäiltyjen listalle. Hänet pidätettiin ja viskattiin kaupungin vankityrmään, missä kiduttajat odottivat.
Machiavellin poliittinen ura päättyi helmikuussa 1513, kun hänet nostettiin roikkumaan sellinsä katosta. Kidutuksen aikana häneltä tivattiin murhasuunnitelmista Medicejä vastaan. Historiantutkimus ei kerro, mitä Machiavelli vastasi, mutta ainakin hän säilytti henkensä.
Vankila oli täynnä Medicien vihollisia, ja Machiavellin mukaan heidän huutonsa ja rukouksensa estivät nukkumisen kylmässä ”ulostehelvetissä”. Epätoivoissaan hän kirjoitti Medicien suvun päämiehelle, Guilianolle, ja anoi armoa.
Kirjeensä lopussa hän ilmiantoi kaksi kuolemaantuomittua entistä kollegaansa: ”Antaa heidän mennä, siitä vain, kunhan sinä, Guiliano, vain armahdat minut”, rukoili entinen diplomaatti.
Machiavelli halusi takaisin valtaan
Machiavellin onneksi Guilianon veli nimitettiin pian paaviksi. Nimityksen kunniaksi Medicien suku jakoi armahduksia vähemmän vaarallisille vihollisilleen, joihin myös Machiavelli lukeutui.
Hän oli raihnainen kidutuksen jäljiltä mutta tiesi, että hänen pitäisi poistua Firenzestä pikaisesti. Machiavelli vetäytyi sukunsa maatilalle Firenzen ulkopuolelle. Siellä hän paranteli haavojaan ja vietti päivänsä pelaten backgammonia paikallisessa kestikievarissa.
Vähitellen hänen levottomuutensa kasvoi, ja kirjeessä ystävälleen hän ilmaisi huolensa: ”Mätänen täällä kenenkään muistamatta ansioitani.”
Machiavelli kaipasi takaisin Firenzeen ja vallan ytimeen. Hän oli puurtanut uskollisesti 14 vuotta kaupungin aiempien hallitsijoiden hyväksi; nyt hänen olisi voitettava Medicien suosio. Suunnitelman kulmakivi oli kirja Firenzen uuden valtiaan, Guiliano de Medicin kunniaksi.
Kirjan oli tarkoitus opastaa, miten nuoren suvun, kuten Medicien, ruhtinas pystyi säilyttämään valtansa ja laajentamaan sitä.
”Ruhtinas” oli Cesare Borgia
Machiavelli puursi illat kynttilänvalossa kirjatakseen paperille ne kokemukset, joita oli kartuttanut diplomaattina ja vakoojana toimiessaan. Ennen kaikkea Cesare Borgian toiminta oli tehnyt vaikutuksen Machiavelliin, ja tunteeton hallitsija loikin kehykset kirjalle.
Machiavelli käytti Cesarea esimerkkinä ruhtinaasta, joka ymmärsi petoksen jalon taidon. Hän kuvasi muun muassa, miten Cesare sai kaupungit hallintaansa: ensin hän nimitti niihin ankaran asiainhoitajan.
Kun tämä oli alistanut kaupungin valtaansa teloitusten ja muiden julmuuksien avulla, Cesare itse surmasi asiainhoitajan veitsellä kaupungin torilla. Näin hän palautti rauhan ja voitti kiitolliset kaupunkilaiset puolelleen.
Carraran akatemian kokoelmissa on Altobello Melonen öljyvärimaalaus miehestä, joka oletettavasti esittää Cesare Borgiaa.
Machiavelli kirjoitti, että kyseessä oli näytelmä, joka herätti ihmisissä sekä tyytyväisyyttä että tyrmistystä. Toisessa esimerkissä hän kuvaili, kuinka Cesare saattoi juoda maljoja ystävänsä ja liittolaisensa kanssa samaan aikaan, kun hänen neuvonantajansa punoivat juonia samaisen liittolaisen pään menoksi viereisessä huoneessa.
Kirjasta tuli noin satasivuinen opus tilanteista, joihin vallanpitäjä saattaa joutua. Kirjan sanoma oli, että tarkoitus pyhittää keinot, vaikka Machiavelli ei sanatarkkaan niin kirjoittanutkaan.
Petokset ja julmuudet olivat kirjan mukaan moitteeksi hallitsijalle vain, jos hän hävisi valtapelin.
Machiavellin maailmassa kunniasanan ainoa tehtävä oli tuudittaa vihollinen väärään turvallisuuden tunteeseen, koska vallastaan kiinni pitävän ruhtinaan täytyi hänen mukaansa kyetä luopumaan hyvyydestä.
Machiavelli palasi kotikaupunkiinsa
Ruhtinas ei saanut Machiavellin toivomaa vastaanottoa. Giuliano de Medici kuoli ennen kirjan valmistumista, ja Machiavellin oli kiireesti omistettava kirja uudelle hallitsijalle, Giulianon veljenpojalle Lorenzolle.
Virkamiehet eivät kuitenkaan suostuneet toimittamaan kirjaa Lorenzolle. Lisäksi tämä sairasti tuolloin yleistä kuppaa, eikä näin ollen elänyt pitkään. Onkin epävarmaa, näkikö Lorenzo kirjaa koskaan.
Katkeroitunut Machiavelli vetäytyi jälleen maatilalleen, mutta pian hän sai uuden tilaisuuden. Medicit saivat Firenzen niin lujaan otteeseen, ettei heidän tarvinnut enää pelätä kilpailijoita.
Machiavelli tarttui tilaisuuteen ja palasi rakkaaseen kotikaupunkiinsa. Siellä hän vietti viimeiset vuotensa kirjoittaen muun muassa Medicien suvusta.
"Ruhtinas" nousi suosioon Machiavellin kuoleman jälkeen
Machiavelli kuoli 58-vuotiaana vuonna 1527. Hänen viimeistä leposijaansa ei tunneta, mutta Firenzen kuuluisassa Basilica di Santa Croce -kirkossa on hänelle omistettu muistomerkki, jossa lukee: ”Yksikään muistokirjoitus ei tee oikeutta näin suurelle nimelle.”
Ruhtinaasta ei tullut menestystä vielä Machiavellin elinaikana. Kun kirja vihdoin julkaistiin viisi vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen vuonna 1532, se kuitenkin levisi nopeasti kaikkialle Eurooppaan.
Euroopan kuninkaat ja ruhtinaat arvostivat firenzeläiskirjailijan selkeää ja kiihkotonta kuvausta vallan syvimmästä olemuksesta ja hyödynsivät monia hänen oppejaan oikeuttaakseen omat julmat tekonsa.
Nykyään Machiavelli nähdään lähinnä taustavaikuttajana, joka jakoi neuvoja ruhtinaille tärkeimpänä pyrkimyksenään pelastaa oma nahkansa.
Hänen aikalaisensa pitivät häntä puolestaan satiirikkona ja humoristina, joka oli mieltynyt viiniin ja naisiin. Häntä kutsuttiinkin filosofiksi, joka rakasti porttoja lähes yhtä paljon kuin filosofiaa.
Machiavellin yhdeksän neuvoa
Ruhtinaassa Machiavelli esittelee ohjeita, joita hallitsijan tulisi noudattaa laajentaakseen valtaansa. Tärkeimpiä ovat:
1. Sotaa ei voi välttää, sitä voi vain lykätä, mistä hyötyy vain vihollinen. 2. On turvallisempaa olla pelätty kuin rakastettu. 3. Kanna aina asetta mukanasi. 4. Viisas ruhtinas ei pidä sanaansa, jos siitä voi koitua hänelle itselleen vahinkoa. 5. Jos auttaa toista nousemaan valtaan, tuhoaa itsensä. 6. Ihmiset pitää joko voittaa puolelleen tai raivata tieltään. 7. Jos vahingoittaa jotakuta, on se tehtävä niin hyvin, ettei tarvitse pelätä kostoa. 8. Paras tapa arvioida vihollista on tarkastella miehiä hänen ympärillään. 9. Ruhtinaan on oltava kettu, joka huomaa ansan, ja leijona, joka säikyttää sudet.
