Extreme-lajien harrastaja Roosa Pelto-Arvo kertoo kirjassaan, miten suru ja toivo kulkevat rinnakkain puolison menetyksen jälkeen.
Roosa Pelto-Arvo jäi leskeksi, kun hänen puolisonsa menehtyi kohtalokkaan base-hypyn seurauksena Dolomiittien vuorella kolme vuotta sitten.
Kipeistä tapahtumista tehtyjen päiväkirjamerkintöjen perusteella syntyi kirja, Kotimaani on Mikä-Mikä-Maa, josta Pelto-Arvo vieraili Huomenta Suomessa kertomassa.
Pelto-Arvo uskoo, että hänen puolisonsa olisi ylpeä kirjasta.
– Meille oli todella tärkeää, että tuimme toisiamme kaikissa asioissa mitä halusimme tehdä. Haaveiden toteuttaminen oli todella tärkeää molemmille, niin ajattelen, että hän olisi varmasti todella onnellinen.
Pelto-Arvo muistelee kolmen vuoden takaista turmaa Pohjois-Italiassa.
– Olin hänen kanssaan vuorella ja meidän piti tavata laskeutumisalueella, mutta hän ei koskaan saapunut. Hän hyppäsi viimeisen hyppynsä siellä.
Rakkaan läsnäolo tuntuu yhä
Kirjasta käy ilmi pariskunnan viimeiset rakastavat sanat ennen hyppyä. Pelto-Arvo haluaakin kannustaa ihmisiä kertomaan läheisilleen, kuinka paljon heistä välittää.
– Sanokaa läheisillenne. Se on todella lohdullista, jos viimeiset sanat ovat olleet noin rakkaita.
Pelto-Arvo kertoo, että tunteiden sanallistaminen kirjaksi on ollut hänelle selviytymiskeino. Hän toteaa, että myös ammattiapu on ollut hyvin tärkeää surun purkamisessa.
Pelto-Arvo uskoo, että hänen puolisonsa on edelleen mukana arjessa ja toteaa, että varsinkin luonnossa hän tuntee rakkaansa läsnäolon.
