Arvo Olavi ”Enska” Kilpinen, 71, on liidellyt vapaana taivaan tuulissa yhteensä 39 tuntia 45 minuuttia ja kymmenen sekuntia. Aikaa tähän on mennyt 53 vuotta. Mikä saa miehen lähtemään taivaalle vuosi toisensa jälkeen, vain muutaman minuutin tähden?
Laskuvarjohyppy kestää keskimäärin kolme minuuttia; yhden minuutin vapaata pudotusta ja pari minuuttia varjon kanssa.
Mikä saa ihmisen hyppäämään lentokoneesta?
Enska Kilpinen vastaa nopeasti: vapaus.
– Hypätessä pitää poistua ehjästä lentolaitteesta tuonne tyhjyyteen taivaalle ja nautiskella millä tavalla haluaakaan. Avaa sen laskuvarjon, jonka toimivuuteen täytyy olla täysluotto. Pelko ei ole ollut koskaan ollut läsnä. Jännitys kuitenkin kuuluu jokaiseen hyppyyn.
Perjantaina 13. kesäkuuta 1969 ensimmäinen laskuvarjohyppy varusmiespalveluksessa jännitti, mutta jokin on saanut hänet hyppäämään yli 7 400 kertaa sen jälkeenkin. Tämän kevään ensimmäinen hyppy taivaalta on huhtikuulta. Lunta oli hypyn aikaan vielä 40 senttimetriä ja ilmakaan ei ollut kovin lämmin.
– Epämieluisaa hyppääminen ei ole koskaan, aina se vaan on mukavaa.
"Kuin nenäliina pään päällä"
Kilpinen on kotoisin Orimattilasta, mutta hän asuu nyt Utissa. Hän on toiminut kolmekymmentä vuotta Utin jääkärirykmentin laskuvarjojääkäreiden kouluttajana.
Kilpisen oma varjo on armeijan vanhaa ylijäämää. Se poikkeaa siitä, millaisilla välineillä tänä päivänä jotkut hyppäävät.
– Oma varjoni on kooltaan 282 neliöjalkaa. Nykypäivänä jotkut rohkenevat jo hypätä kuvulla, jonka koko on enää 80 neliöjalkaa. Se on kuin nenäliina tuolla pään päällä. Siinä on valtavat nopeudet, millä se kupu etenee, hän ihmettelee.



