Oulussa näkyy nyt neuvostoliittolaisia bussipysäkkejä, paljaita pyllyjä ja punaisia oksennusämpäreitä

– Tässä on ollut jonkinlainen oksennustautiepidemia joulun aikana ja punainen ämpäri on muodostunut heille joulutraditioksi eli joulukuusiämpäriksi. Näyttää sitä, että iloinen, täydellinen juhla voidaan kokea monella tavalla, vaikka epäonnistumisen kautta. Oksennusämpäri voi kuulua jouluun myös, sanoo Väliheikki.

Väliheikin mukaan provosoivatkin kuvat ovat herättäneet monenlaisia reaktioita.

– Osa tykkää todella paljon ja osalle ei ole ollut ihan niin oman mielenmukainen, mutta kaikille on kaikenlaista löytynyt.

Jouko Lehtolan Young Heroes (Nuoret sankarit, 1995–1996) ei ole yhden henkilön tai tapahtuman tarina, vaan laaja kuvasarja suomalaisesta nuoruudesta 1990-luvun puolivälissä. Monet sarjan kuvat ovat nykyään ikonisia juuri siksi, että ne tallentavat 1990-luvun suomalaisen nuoruuden ennen sosiaalisen median aikaa. Kuvattavat eivät poseeraa seuraajia varten, vaan kohtaavat kameran suoraan tai unohtavat sen kokonaan.Jouko Lehtola

Äidin ja isän 26 vuoden vilkutukset

Bussipysäkkejä entisen Neuvostoliiton alueella, upeita pienoismalleja ja omien vanhempien vilkutuksia 25 vuoden ajalta. Näyttelyssä on mukana teoksia 17 taiteilijalta. 

Teemat liittyvät leikkiin tavalla tai toisella.

Rovaniemeltä näyttelyyn saapuivat Tiina Särkelä ja Anniina Koivurova.

– Minulle jäi ensimmäisenä mieleen ne brightonilaiset lomakuvat, jossa oli jätettä ja likaisia lapsukaisia, perhepotretti bussipysäkilta, jossa oli roskaa maassa. Ja nuorella naisella oli selvästikin mustelma silmäkulmassa. Se oli aika raju. Ne jotenkin puhuttelivat ja olivat koskettavia. Ja näyttelykierroksen lopussa ei olisi enää oikein jaksanut keskittyä, niin silti se isovanhempien vilkutuskuvasarja teki vaikutuksen, kertoo Anniina Koivurova MTV:lle.

Vuonna 1991 Deanna Dikeman alkoi ottaa valokuvan aina lähtiessään vanhempiensa luota Sioux Cityssä Iowassa. Hän kuvasi auton ikkunasta hetken, jolloin vanhemmat jäivät pihatielle vilkuttamaan hyvästiksi. Hän on kertonut, että kuvaaminen auttoi häntä tuntemaan, että hän "otti vanhemmat mukaansa" kameran kautta. Sama rituaali jatkui 27 vuoden ajan.Deanna Dikeman

– Tämä Afrikka ja avaruus oli mielestäni hyvä kombo. Ne olivat ihan häkellyttävän hauskoja. Ne olivat jotenkin kotikutoisia ja se yhdistettynä avaruusteknologiaan oli hauskaa. Ja sitten tämä viimeinen videoteos tietysti, siinä innostuttiin leikkimään ja ottamaan itsekin videoita, kertoo Tiina Särkelä.

Leikin voimalla ja riemulla eteenpäin

Näyttelyn teemana on leikki. Leikin riemu, leikillä selviytyminen ja leikki sääntöjen haastajana tai ihmisiä yhdistävänä, sanattomana kielenä. Lapset pääsevät myös oikeasti leikkimään ja kokoamaan isoista palapelin palasista linnoja ja majoja.

– Aika kiva, kun täällä saa ainakin rakentaa ja leikkiä, kertoo veljensä kanssa leikkinyt Eeva Lindolm Oulusta.

PLAY-näyttelyssä Roger Ballenin teokset tuovat näyttelyyn aivan omanlaisensa, hieman levottoman ja surrealistisen tunnelman. Siinä missä monet muut taiteilijat kuvaavat leikkiä ilona ja yhdessäolona, Ballen näyttää leikin myös alitajunnan, mielikuvituksen ja kaoottisuuden näkökulmasta.Roger Ballen

Oma peffa löytyi näyttelystä

Suomalaisista valokuvaajista vain vuonna 2010 menehtyneen Jouko Lehtolan teoksia pääsi tähän näyttelyyn. Hänen kuvansa muistuttavat, että jokaisen tarina ansaitsee tulla nähdyksi. 

Yksi kävijä löysi myös itsensä Lehtolan kuvasta.

– Hän muisti sen kuvanoton ja kertoi meille, että hän löytyy yhdestä kuvasta ja osoitti itsensä sieltä sitten sieltä seasta. Ei ehkä tunnistettavassa muodossa, mutta kuitenkin, kuvailee  Teemu Väliheikki MTV:lle. Kyseessä on kuva, jossa viisi miestä pyllistää housut kintussa kameralle 90-luvulla otetussa kuvassa.

Jouko Lehtola ei kuvannut julkkiksia, vaan tavallisia suomalaisia nuoria heidän omassa ympäristössään. Kuvista muodostui eräänlainen aikakuva 1990-luvun suomalaisesta nuoruudesta – sen vapaudesta, uhmakkuudesta ja hetkellisyydestä.Jouko Lehtola

Päät ja kroppa venymään videoinstallaatiossa

Näyttelyssä saa myös itse leikkiä kameran kanssa. Viimeisen videoteoksen "Rajatila" tekijä on Louis-Philippe Rondeau. Hänen videoteoksensa käsittelee liikkeen, havainnon ja digitaalisen kuvan rajapintoja. Teos onkin huippusuosittu, Linnanmäen peiliseinä potenssiin kymmenen.

Näyttely on avoinna koko loppuvuoden ja siirtyy sitten Tallinnaan.

Pelle Cass (s. 1954) on yhdysvaltalainen valokuvaaja, joka tunnetaan erityisesti Crowded Fields -sarjastaan. Cass kuvaa esimerkiksi urheilukenttiä, puistoja ja leikkipaikkoja. Hän ottaa samasta paikasta jopa tuhansia valokuvia pitkän ajan kuluessa ja yhdistää ne digitaalisesti yhdeksi kuvaksi.Pelle Cass