Julkisuudesta pitkään poissa ollut Isä Mitro kertoi Huomenta Suomessa siitä, mitä hän ajattelee vuosien takaisista kohuista ja mitä hänelle kuuluu nyt.
Helsinkiläinen ortodoksipappi Mitro Repo eli isä Mitro muistetaan värikkäänä ja karismaattisena persoonana, joka vieraili usein mediassa puhumassa uskonnollisista ja yhteiskunnallisista aiheista.
Valtakunnalliseen julkisuuteen hän nousi tultuaan valituksi Euroopan parlamenttiin SDP:n listoilta sitoutumattomana ehdokkaana vuonna 2009.
Vuonna 2016 Helsingin ortodoksinen seurakunta erotti hänet papinvirasta väitetyn sopimattoman käytöksen ja työtehtävien laiminlyönnin takia.
Irtisanomista seurasi oikeustaistelu, jossa Repo kiisti syytökset – ja jonka hän voitti. Oikeuden mukaan Revon toiminta oli epäammattimaista, mutta seurakunnalla ei ollut riittävän painavia perusteita työsuhteen päättämiselle.
Repoa ei ole nähty julkisuudessa juurikaan sen jälkeen.
Lue myös: Kaksimieliset vitsit ja halailut koettu häiritsevinä – Mitro Revosta yhteydenottoja jo 1990-luvulla
"Ei ole muuta kuin julkisuutta"
Mitro Repo kertoo lähteneensä aikoinaan politiikkaan, koska moni puolue sitä häneltä toivoi.
Hän sanoo olevansa kuitenkin tyytyväinen siihen, että ei joudu enää "kantamaan huolta Euroopan unionista ja päätöksenteosta".
Maailmanpolitiikkaa hän sanoo seuraavansa edelleen ja olevansa siitä vähän huolissaankin.
Kommentoinnin hän sanoo kuitenkin jättävänsä "paavoväyrysille".
– Onneksi on edes joku, joka uskaltaa jotain muutakin puhua kuin sitä samaa, mitä kaikki. Mutta toivotaan, että per aspera ad astra, hurjien kokemusten kautta tähtiin, ja että joulun tähti vähän valaisisi meitä ja antaisi toivoa.
Julkisuudesta isä Mitrolla on filosofinen määritelmä.
– Ei ole muuta kuin julkisuutta. Ihminen ei voi olla olematta julkinen. Meillä on kasvot, me emme voi niitä peittää. No tietysti joissakin uskonnoissa voidaan huntuja laittaa päälle, ja me papit laitamme viitan. Mutta me olemme aina julkisia, meidän pitää elää sillä tavalla ja meidän pitäisi kohdella toisiamme juuri sillä tavalla kuin haluaisimme tulla itse kohdelluksi, Repo muotoilee.
Hän sanoo lisäksi kaikkien vastoinkäymisten kasvattavan.
– Ne ovat oikeastaan sitä rikkainta, mitä me voimme saada aikaan.
Lue myös: Paljastus suositusta Putous-hahmosta: "Isä Nitron piti olla Borat-asuinen showpainija!"
"Kuuluu papin kutsumukseen"
Mitro Repo on nyt eläkkeellä mutta toimii edelleen pappina.
– Nyt kun olen eläkkeellä, tietysti voin vähän valita, kuinka paljon täytän ohjelmaani, mutta yleensä kyllä on hankalaa poikamiehenä olla suostumatta, kun kysytään.
– Viime kuukauden aikana on tainnut jopa kymmenen hyvää ystävää nukkua pois. On kunnia asia saada olla saattamassa ja kiittää. Yritän aina palvella. Se kuuluu vähän tähän papin kutsumukseen.
Kukkalähetyksiä Kekkosen salaiselle suhteelle
Repo asuu tällä hetkellä Espoon Nuuksiossa ja sanoo elävänsä siellä luonnonläheistä elämää.
Joulua hän kertoo viettävänsä ortodoksisen perinteen mukaisesti niin kuin jo lapsena.
– Lapsuusperheessäni oli 11 lasta ja elämä oli aika ekumeenista, koska vanhemmat veljet olivat Cantores Minores -kuorossa, jossa harjoiteltiin Bachin jouluoratoriota. Pojilla oli keikkoja Tiernapoikina upseerikasinolla eri ritarikunnissa.
– Pienemmät sisarukseni taas lauloivat keskiaikaisia ja ortodoksisia lauluja eri kerhoissa kuten kalevalaisten naisten Kestikartanossa, jossa oli presidentin rouvia aina Sylvi Kekkosesta kuuntelemassa. Että tässä kun näitä muistelin, aika hurjaa elämää se on ollut.
Mitro Repo itse kertoo olleensa alakerrassa olevan Orvokki-kukkakauppiaan lempipoika.
– Sain viedä kukkalähetyksiä muun muassa Urho Kaleva Kekkosen neititoimittaja Snellmanille Mikko Monosen ruumisarkkuliikkeen taloon, joka oli meidän naapurissamme, Repo muistelee.
Lue myös juttu vuodelta 2014: Kurkista, miltä näyttää isä Mitron poikamiesboksi!
Seimi kokeneelle sielulle
Lapsuuskodissa joulu alkoi jouluaattoiltana kello yhdeksän maissa iltapalveluksen päätyttyä.
– Erityisen mieleen tuli nyt juuri se, että kun pappilatalossamme oli melkein kolme metriä korkeat huoneet, jouluaatto alkoi siitä, että lähdettiin hakemaan joulukuusta "Hakaniemen metsästä", eli torilta – mahdollisimman suuria.
– Sitä sitten päivä koristeltiin ja odoteltiin lahjoja, tuleeko niitä. Ne saatiin avata vasta yhdeksän jälkeen illalla.
Nyt isä Mitro sanoo keskittyvänsä hiljaisuuteen "itseä etsien ja joulun ihmettä ja salaisuutta mieltäen".
– Se on ikään kuin seimen rakentamista tähän omaan paljon kokeneeseen sieluun ja mieleen, hän kertoo.
– Sitä minulla on ollut mahdollisuus harrastaa Nuuksiossa, jossa mulla on itseni rakentama tsasouna ja hyvät naapurit.