Ari Helo: Yhdysvaltain demokratian synty. Unionin idea ja amerikkalainen historiakäsitys. Gaudeamus. 2014. 296 s.
Yhdysvallat itsenäistyi 4.7. 1776. Perustuslaki allekirjoitettiin 17.9. 1787, ja se astui voimaan seuraavana kesänä. Vaikka perustuslakia ei pidä laadittaman hätä housuissa, nykyinen perustuslaki toteutui yli kymmenen vuotta itsenäistymisen jälkeen. Jos ei kaikki suju vitkaan EU:ssa, ei suju aina myöskään USA:ssa.
Perustuslakikonventti väänsi ja käänsi asiaansa hartaasti ja kiistellen. Lopputuloksena on ”kompromisseja vilisevän päätöksentekoprosessin tulos”, muistuttaa Yhdysvaltain historiaan perehtynyt aatehistorioitsija Ari Helo.
Yhdysvallat on meilläkin läsnä voimakkaammin kuin mikään muu valtio, maailmanpolitiikan uutisten lisäksi erityisesti populaarikulttuurissa. Se puolestaan tuottaa puhtaan viihteen lisäksi joka tuutista eritasoisia ja poliittisesti värittyneitä näkemyksiä maan politiikasta, yhteiskunnasta ja roolista maailmassa. Moni tv-sarja ja elokuva ovat tästä esimerkkejä.
Helon kirja sukeltaa näiden näkemysten aatteelliseen syntyyn ja taustaan. Hän muistuttaa, että ne ovat syntyneet osana aikaansa sidottua, hyvin erimielistä politiikan tekoa, eivät historian ulkopuolelle ikuisina ja lopullisina totuuksina.
Kirja jakautuu kahteen osaan: Yhdysvaltojen synnyn historiallisiin tapahtumiin, perustuslain syntyyn ja siitä käytyyn kamppailuun, perustuslain tulkintaan ja käyttöön politiikassa, ja myös nuoren valtion ulkopolitiikkaan.
Kirjan toinen osa esittelee dokumentteina itsenäisyysjulistuksen, perustuslain lisäyksineen ja nipun federalistiesseitä, joissa perusteltiin valtio-opillisesti ja filosofisesti juuri allekirjoitettua perustuslakia.
Yhdysvaltojenkin synty oli mitä kiihkeintä poliittista vääntöä, missä lehdistöllä oli keskeinen rooli. Oli suuria näkemyseroja siitä millaista valtiota olitiin luomassa. Kuuluuko valta liittovaltiotasolle vai läheisyysperiaatteen mukaisesti alemmaksi. Millainen on oikeuslaitos. Suora vai edustuksellinen demokratia. Voiko liittovaltio perustaa omaa pankkia. Et cetera.
Suomalaisille erityisesti uutisista on tuttua se, että kun puhutaan Yhdysvalloista, roolihenkilönä esiin nousee presidentti. 1700-luvun lopulla kiisteltiinkin myös siitä, kuka tai ketä maata johtavat. Voiton vei presidenttijohtoinen, lähes monarkistinen näkemys. Helo kirjoittaakin, että perustuslaki on epäselvä hallituksen jäsenten roolista Valkoisen talon hallitsijan rinnalla. Hän toteaa että ”Yhdysvalloissa hallitus on lähinnä presidentin henkilökohtainen neuvosto”. Tästä presidenttivetoisuudesta otettiin mallia Latinalaisessa Amerikassa.