Eeva Lehtimäen kommentti: Kansalaiset kiiruhtavat Nato-kantoineen poliitikkojen edellä

Ukrainan sota on järisyttänyt perin pohjin suomalaisten turvallisuudentunnetta. Tämä näkyy konkreettisesti myös vauhdilla muuttuvissa kansalaisten Nato-kannoissa.

Ylen tuoreessa mielipidemittauksessa 62 prosenttia suomalaista kannattaa Nato-jäsenyyttä. Nousua viime kuussa tehtyyn mittaukseen on 9 prosenttiyksikköä.

Näillä lukemilla Naton kannatus on kasvanut kaikissa väestöryhmissä. 

Ruotsin mahdollinen hakemus sotilasliittoon nostaisi Nato-kannattajien määrän peräti 77 prosenttiin. Suomen valtiojohdon myönteinen Nato-kanta veisi tuen puolestaan 74 prosenttiin.

Kärsimätön someaika ottaa yhteen poliittisen järjestelmän kanssa

Ilmassa on isoja tunteita ja kärsimättömyyttä. Jokainen presidentti Sauli Niinistön puhelu, poliittisen johdon tapaaminen ulkomailla tai Nato-kokous herättävät spekulaatiot siitä, että Nato-hakemus lähtisi eteenpäin juuri näillä näppäimillä.

Tuntuu, että kansalaiset juoksevat edellä, samaan aikaan kun poliittinen johto ja puolueet käynnistävät Nato-koneitaan.

Mittaa toisistaan ottavat someajan instant-demokratia perinteisen poliittisen prosessin kanssa.

Kyseessä on kuitenkin niin iso, pitkälle tulevaisuuteen vaikuttava päätös, että hieman hitaampi eteneminen on viisasta. Kantoja haetaan tämän kevään aikana. 

Sallitaanko erilaiset Nato-mielipiteet? 

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) mukaan Nato-linjalle haetaan mahdollisimman suurta kansallista konsensusta. Yksimielisyyttä ei tarvita.

Perinteisesti ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu on ollut Suomessa tukahduttavaa ja liturgista.

Vielä jonkin aikaa sitten sotilasliiton kannattajat olivat Nato-kiiman vallassa. Nyt jäsenyydestä kriittisiä äänenpainoja esittävät ovat joko sinisilmäisiä hölmöjä tai Putinin trolleja.

Ei kovin hedelmällinen lähtökohta.

Miten löytää konsensus, jos ensin ei ole mahdollista hakea linjaa erimielisyyksien kautta?

Puhemies Matti Vanhanen (kesk.) on toivonut hallituksen selontekoa eduskuntaan ensi kuussa. Selonteossa käsitellään ulko- ja turvallisuuspolitiikan lisäksi huoltovarmuutta ja taloutta.

Nato-kaartelun lisäksi pohditaan siis, mistä suomalaiset saavat ruokaa ja lämpöä myös tulevaisuudessa, kun töpseli Venäjään on ainakin tällä hetkellä irti. 

Eduskuntakäsittely vie nopeimmillaankin viikkoja. Varsinainen esitys Suomen Nato-kannasta tulee presidentin ja hallituksen yhteisestä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta ministerivaliokunnasta eli tp-utvasta.

Lopullisen päätöksen tekee eduskunta.

Marin panttaa vielä kantaansa 

Omaa kantaansa pääministeri Marin ei halua tässä vaiheessa kertoa, mutta pohdinta on selvästi käynnissä.

Ylen vaalikoneessa keväällä 2019 Marin oli täysin eri mieltä väitteen kanssa, että Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Tosin turvallisuuspoliittinen tilanne Euroopassa oli tuolloin jotain aivan muuta kuin nyt.

– Puolustuspolitiikkamme nojaa sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja uskottavaan itsenäiseen puolustukseen. Tämän hyväksi havaitun linjan muuttaminen nykytilanteessa todennäköisesti lisäisi jännitettä ja epävakautta Itämeren alueella, eikä se siksi ole Suomen edun mukaista, Marin perusteli kantaansa.

Kansa näyttää nyt peukkua Natolle – miten paljon se vaikuttaa kansanedustajiin?

Nato-jäsenyyden hakemisen yhtenä tärkeänä tekijänä on pidetty kansalaisten vahvaa tukea. Sodan keskellä Nato-lukemat ovat korkealla.

Kiinnostavaa on pohtia, miten paljon vauhdilla muuttunut kansalaismielipide vaikuttaa kannastaan epävarmoihin kansanedustajiin, jotka haistelevat yleistä ilmapiiriä sekä ulkopoliittisen johdon näkemyksiä.

Miten suuren painoarvon sille antaa kovaa kansansuosiota nauttiva tasavallan presidentti?

Voiko kansalaisten mielipidettä toisaalta ohittaa?

Putinin pelottelu puskee Suomea Natoon 

Olennaiset kysymykset liittyvät riskeihin. Jos Suomi jättää Nato-hakemuksen sisään, mitkä ovat riskit niin jäsenyysprosessin aikana kuin Venäjän likaiset temput, jopa sotilaallisen konfliktin mahdollisuus Naton jäsenenä.

Toinen riskianalyysi liittyy jäämiseen nykytilanteeseen eli yksin, jos edessä olisi tosipaikka häikäilemättömän Venäjän kanssa.

Valtiojohto joutuu myös puntaroimaan, miten kauan Naton avoimien ovien politiikka on voimassa.

Mikä on se aikaikkuna ja turvallisuuspoliittinen tilanne, jolloin kannattaa sukeltaa?

Oman tuskansa hallitukselle, presidentille ja eduskunnalle aiheuttaa myös Ruotsi, jossa pidetään vaalit vasta syyskuussa.

Venäjän presidentin Vladimir Putinin roistomainen toiminta Ukrainassa sekä Suomen ja Ruotsin jatkuva uhkailu on toiminut päinvastoin kuin naapuri ehkä odotti.

Putin on puskenut Suomea yhä lähemmäksi kohti Nato-jäsenyyttä.