Eeva Lehtimäen kommentti: Haussa Mäntyniemen arvokuiskaaja – miksi kaipaamme edelleen vahvaa johtajaa?

Presidentinvaalien ennakkoäänestys alkaa viikon päästä keskiviikkona. Alkamassa on loppukiri ja kysymys kuuluu, ketkä kaksi onnistuvat vakuuttamaan äänestäjät ensimmäisellä kierroksella. 

Tähän asti tenteissä, paneeleissa ja yksittäishaastatteluissa on keskitytty tulevan presidenttiyden kovaan ytimeen eli ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Niinpä keskustelut ovat olleet vakavia, arvokkaita, mutta myös varovaisia. 

Sauli Niinistön seuraajalla ei ole aikaa harjoitella. Nato-Suomi, Venäjän kenkkuilu itärajalla, Ukrainan sota ja Euroopan aseapu, Yhdysvaltain tulevat presidentinvaalit, Lähi-itä, Kiina…listaa voi jatkaa.

Vaalikentiltä kuuluu kuitenkin arvioita, että tunnelma on ollut liiankin sotaisa ja keskustelut raskaita. 

Kokeneen kampanjatyöntekijän mukaan vielä empivät äänestäjät ovat kiinnostuneita ihmisestä ja persoonasta. 

Ihmetystä on herättänyt myös se, että arvokysymykset ovat jääneet keskusteluissa vähemmälle.

Asia on kuitenkin äänestäjille ulkopolitiikan osaamisen rinnalla tärkeä asia. 

Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan syyskuussa tekemän kyselyn mukaan 89 prosenttia äänestäjistä toivoo presidentistä arvojohtajaa, joka herättelee julkisuudessa keskustelua tärkeistä asioista ja edistää niitä arvovallallaan. Mäntyniemeen on siis haussa eräänlainen "arvokuiskaaja" seuraavaksi kuudeksi vuodeksi.

Lue myös: Lähde vaaleihin Tommolan kanssa

Hähmäinen arvojohtajuus 

Koko arvojohtajan käsite on kieltämättä hähmäinen. Siihen laariin voi kaataa kaikenlaista. Samalla myös kolistellaan presidentin valtaoikeuksien rajoilla ja sisäpolitiikan syövereissä. 

Ehdokkaista esimerkiksi SDP:n Jutta Urpilainen ja valitsijayhdistyksen Olli Rehn ovat ottaneet kantaa tulehtuneeseen työmarkkinatilanteeseen ja talouteen.

Se on ollut äänestäjien herättelyä. Hallitus tuskin korvaansa lotkauttaa tässä vaiheessa. 

Evan syksyisessä kyselyssä muistutetaan, että arvojohtajan rooli vaatii presidentiltä tarkkuutta, koska arvokysymyksiin liittyy paljon jännitteitä erityisesti puolueiden äänestäjäryhmien välillä. 

Toinen instituutio, kirkko, oli viime vuoden lopulla somemyrskyn keskellä, kun piispat ja esimerkiksi Haagan seurakunta ottivat kantaa hallituksen leikkauspolitiikkaan.

– On jumalatonta leikata jo valmiiksi pienituloisilta ja heikossa asemassa olevilta, kuului seurakunnan viesti X:ssä. 

Tee tästä MTV:n Vaalikone!

Politiikan mutapainin yläpuolella

Presidentti edustaa kansalaisille politiikan jatkuvuutta kuuden vuoden virkakaudella. Hallitus ja kansanedustajat ovat taas ammattien arvostuslistoilla häntäpään inhokkeja. Toisin on presidentin laita.

Siksi presidentin sanomisilla on edelleen väliä. Ongelma on vain se, että milloin pitää ottaa kantaa ja milloin kannattaa pysyä päivänpolitiikan mutapainin ulkopuolella.

Suora kansanvaali antaa presidentille liikkumavaraa ja uskottavuutta, jota ei ole välttämättä esimerkiksi ministerillä. Kansa ei nosta ministeriä kansakunnan kaapin päälle, vaan pieni puoluekoneisto. 

Vasara ja moukari 

Arvojohtajuus nousi presidentinvaalien keskusteluihin sen jälkeen, kun presidentin sisäpoliittisia valtaoikeuksia oli leikattu.

Jo Mauno Koivisto muistutti tuskaisesti, ettei hänellä ollut niin pientä vasaraa, ettei sen isku olisi vaikuttanut moukarin iskulta.

Sauli Niinistöllä oli esimerkiksi roolinsa, kun Petteri Orpon (kok.) hallitus oli kaatua alkumetreillä rasismikohuihin viime kesänä. 

MTV Uutisten haastattelussa Niinistö kommentoi silloisen elinkeinoministeri Vilhelm  Junnilan (ps.) tilannetta ja sen vaikutusta Suomen maakuvaan.

– Tähän yksittäiseen tilanteeseen liittyen: olen aiemmin saanut aika paljon moitteita liiallisesta puuttumisesta, mutta jos nyt arvioin niin, että vähintään se on kovin kiusallinen hallitukselle. Vähintään.

Pian Junnilan eron jälkeen Niinistö ohjasi hallitusta  valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) kuohuttaneisiin kirjoituksiin liittyen keskellä Nato-huippukokousta. 

– Nollatoleranssi rasismiin liittyen olisi hyvä signaali maailmalle, Niinistö tiivisti. 

Lue myös: Ehdokkaat vs. google – tutustu sarjaan tästä

Vahvan johtajan kaipuu

Presidentti voi nostaa julkisuuteen itselleen tärkeitä aiheita. 

Samaan aikaan arvojohtajuudessa on pahimmillaan Kekkos-ajan kalsketta, kun saatanan tunarit saivat myllykirjeestä. Miksi itse asiassa kaipaamme salaa vahvaa johtajaa? 

Miksi tarvitsemme 2020-luvulla maan isää tai äitiä lyömään nyrkkiä pöytään tai kertomaan miten asioista pitäisi ajatella? 

Entä mitä ovat ne arvot, joihin suomalaiset voivat kiinnittyä tai joita pitäisi vaalia ja nostaa keskusteluun? 

Ei helppo rasti. 

Arvojohtajuus ei ole myöskään etukäteen tehty ilmoitusasia kampanjassa. 

Presidentillä on ulkopolitiikan valtaa. Arvovalta pitää ansaita puheilla, mutta ennen kaikkea teoilla.