Ranska 2008. Ohjaus: Marc Caro. Käsikirjoitus: Caro, Pierre Bordage. Tuotanto: Richard Grandpierre. Kuvaus: Jean Poisson. Leikkaus: Linda Attab, Sébastien Prangère. Musiikki: Raphael Elig, Eric Wenger. Pääosissa: Lambeth Wilson, Dominique Pinon, Simona Maicanescu, Gérald Laroche, Linh Dan Pham, Yann Collette, Bruno Lochet, Lotfi Yahya Jedidi. Kesto: 88 min.
Helvetti, kiirastuli ja paratiisi saavat kukin vuoronsa Marc "Delicatessen" Caron rajussa avaruusfantasiassa. Kliseisesti alkavasta scifi-dystopiasta kehkeytyy vangitseva aikuisten satu, jossa henki ähkii ja teräs hikoilee. Omaperäinen Dante 01 on Caron ensimmäinen pitkä elokuva 13 vuoteen.
Jumaltaruista tutut Kharon, manalan lautturi, ja Persefone, tuonelan valtiatar, ovat lainanneet nimensä yksinäisen avaruusaseman lääkäreille. Kaksikko (Gérald Laroche, Simona Maicanescu) johtaa syrjäisiin sfääreihin singottua eristyslaitosta, jonka vankipotilaat ovat mielipuolia tai rikollisia. Hullujen ja heidän vartijoidensa valtakunta kiertää elinkelvotonta, tulista Dante-planeettaa.
Yhteyssukkulan mukana saapuvat uudet tulokkaat mullistavat laitoksen elämänmenon. Uusi vanki, kohtalotovereiden Pyhäksi Yrjöksi ristimä mykkä muukalainen (Lambeth Wilson), näkee kirjaimellisesti asioiden ja ihmisten ytimeen. Mystisten kouristusten koetteleman miehen on pakko ahmia myös toisten tuskaa messiaanisella maanisuudella.
Toinen vieras, kovapintainen geenitutkija Elisa (Linh Dan Pham), on myös kiinnostunut kivusta – ennen muuta sen tuottamisesta. Vankeja merkityksettöminä koekaniineina pitävällä nanoteknikolla menevät sukset välittömästi ristiin Persefonen, tarinan humaanin kertojan, kanssa.
Dante 01 vaikuttaa ensi näkemältä suorastaan väsyttävän symboliselta scifistelyltä. Edellä mainittujen lisäksi saamme tutustua Caesariin, Rasputiniin, Buddhaan, Attilaan, Lasarukseen ja Moolokiin. Vankien nimet kertovat kaiken heidän kärjistetyistä olemuksistaan. Vanginvartijoina patsastelevat Ker ja Beros, siis Kerberos – kreikkalaisen mytologian manalan valtakuntaa vartioiva koira.
Kun osoittelevaan vertauskuvallisuuteen liitetään jokseenkin geneeristä alien-miljöötä muistuttava draamanäyttämö, tuntuu elokuvan alku kiusallisen mitäänsanomattomalta. Katsojan kärsivällisyys kuitenkin palkitaan: mitä pitemmälle tarina etenee, sitä fantastisempiin korkeuksiin ohjaaja Marc Caron kekseliäisyys kurkottaa.
Dante 01 on kovaotteinen Kristus-kuvaelma, jonka visio ihmisyyden hauraudesta maailmankaikkeuden puristuksissa muistuttaa Darren Aronofskyn taannoisen Fountainin (2006) lumoa. Vihlova ja kohiseva sankaritarina onnistuu parhaimmillaan kohoamaan helppojen symboliensa yläpuolelle ja loihtimaan silmiemme eteen ennalta arvaamattomia käänteitä.
Kulmikas Lambeth Wilson kärsii vakuuttavasti taivaan ja helvetin vaiteliaana välikappaleena. Caron ja Jean-Pierre Jeunetin elokuvien vakionäyttelijä Dominique Pinon erottuu edukseen vankiryhmän väkivahvana johtajana, jos kohta hänen suuri hetkensä koittaa vasta tarinan lopulla. Suurimman huomion varastavat kuitenkin elokuvan visuaaliset tehosteet, joiden kiihtyvässä kurimuksessa sykkii uuden huomisen siemen.
Teksti: Outi Heiskanen