Ranska/USA/UK/Hongkong 2005. Ohjaus: Louis Leterrier. Käsikirjoitus: Luc Besson. Tuotanto: Luc Besson, Steve Chasman, Jet Li. Kuvaus: Pierre Morel. Leikkaus: Nicolas Trembasiewicz. Musiikki: Massive Attack. Pääosissa: Jet Li, Bob Hoskins, Kerry Condon, Morgan Freeman, Andy Beckwith, Christian Gazio. Kesto: 100 min.
Luc Bessonin käsikirjoittama ja tuottama Danny the Dog on uusi, uskomaton luku ranskalaisen euroaction-mestarin uralla. Luonnehdinta ei valitettavasti käy kehusta, sillä Louis Leterrierin ohjaustyö uhmaa uskottavuuden rajoja.
Ultraväkivaltainen elokuva on kertomus gangsterista nimeltä Bart (Bob Hoskins), joka hallitsee Glasgowin alamaailmaa tiukalla otteella. Apunaan hänellä on budo-mestari Danny (Jet Li), josta Bart on pienestä pitäen kasvattanut itselleen brutaalia vahtikoiraa, armotonta tappokonetta. Bart on kaikki, mitä Danny tietää ja tuntee, eikä se ole paljoa se. Rakkautta ei ole herunut, ei oppia eikä sosiaalisia suhteita. Kellarissa kasvanut kungfu-taituri on ainoastaan koulittu kostamaan isäntänsä puolesta.
Kaikki muuttuu, kun Danny saa ensi kertaa osakseen muutakin kuin koirakoulua. Sokea pianonvirittäjä Sam (väärään elokuvaan eksynyt Morgan Freeman) tarjoaa isäntänsä hoteista karanneelle "ihmisrakille" katon pään päälle. Samin pianistityttären Victorian (Kerry Condon) seura tuntuu tekevän hyvää hiljaiselle Dannylle, joka löytää musiikin ihmeellisen, lohdullisen maailman.
Danny the Dog on kolmiosainen elokuva. Ensimmäisessä osassa esitellään Dannyn ja hänen isäntänsä kieroutunut suhde sekä heidän välinen dynamiikka. Toisessa osassa Dannyn inhimilliset puolet puhkeavat hämmentävään kukkaan. Viimeisessä näytöksessä palataan alkupuolen taas väkivaltaisten teemojen äärelle. Vaikutelma on paikoin kuin katsoisi vuorotellen kahta eri elokuvaa.
Leterrierin ohjaustyö on hämmentävä katsomiskokemus. Toimintaelokuvien ja etenkin Jet Lin ystävillä saattaa olla paljon nielemistä keskivaiheen verettömässä suvantokohdassa. Li taitaa itse tosin olla pahiten ulalla omassa vakavassa roolissaan. Kliimaksin tarkoituksena on ilmiselvästi ollut jonkinlainen suoran toiminnan ja herkän sympaattisuuden synteesi. Elokuva ei kuitenkaan yllä tavoitteeseensa, mikä ei toisaalta ole suurikaan ihme. Liian erilaiset elementit eivät missään vaiheessa loksahda luontevasti yhteen.
Parhaimmillaan Danny the Dog on taistelukohtauksissa, joiden koreografiasta vastaa legendaarinen Yuen Woo Ping (mm. Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme, Matrixit, Kill Bill 1 & 2...). Tehoja löytyy, eikä Hoskinsin ja Lin yhteistyössä ole moitteen sijaa. Pitkän linjan tähti Hoskins tekee takuuvarmaa työtä diabolisen tehokkaana koiranomistajana. Nikitan, Leonin ja monen muun tyylikkään eurohitin isän, Bessonin, olisi vain pitänyt pysytellä popcorn-actionin puolella alusta loppuun asti. Sentimentaalinen välipotaska on ainoastaan omiaan karkottamaan katsojat kokonaan muille maille.
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Nordisk Film Theatrical Distribution