Jos Colin Bamford menee rautatieasemalle kotikaupungissaan Huddersfieldissä Englannissa ennen puolta kymmentä aamulla ja ostaa meno-paluulipun pääkaupunkiin Lontooseen, näytölle ilmestyvä hinta on noin 300 puntaa eli noin 350 euroa. Erityisen pitkästä matkasta ei ole kyse: yhdellä vaihdolla perille pääsee noin kolmessa tunnissa.
– Se on todella paljon rahaa, Huddersfield Business Schoolin professori, taloustieteilijä Bamford sanoo STT:lle puhelimitse Englannista.
Britannian junaliikennettä yksityistettiin 90-luvulla konservatiivipääministeri John Majorin hallituksen aikana. Sen jälkeen matkustajamäärät ovat kasvaneet huomattavasti, mutta samalla monen toimijan palapeli on monimutkaistanut matkustamista ja nostanut joidenkin lippujen hinnat pilviin. Myöhästelyt, perumiset ja täpötäydet junat ovat herättäneet laajaa tyytymättömyyttä junayhtiöihin.
Toukokuun lopulla konservatiivipääministeri Boris Johnsonin hallitus julkisti William-Shapps-suunnitelmana tunnetun dokumentin, joka on syntynyt vuosia kestäneen Williams Rail Review -selvityksen tuloksena. Suunnitelman keskiössä on perustaa julkinen Great British Railways -organisaatio, joka ottaa päävastuun junaliikenteestä, raideinfrasta, hinnoittelusta ja aikatauluttamisesta.
Käytännössä raideliikenne siis palautetaan julkisen sektorin asiaksi. Bamford kutsuu tätä suureksi askeleeksi kohti kansallistamista.
Meni "liian pitkälle" jopa Thatcherille
Vaikka suuntaus ei ole vapaisiin markkinoihin uskovan konservatiivipuolueen suurten linjojen mukainen, Bamford ei ole päätöksestä erityisen yllättynyt.
