BMW täytti eilen tiistaina 100 vuotta, joten mikä olisikaan parempi paikka juhlistaa urheilullisista juuristaan ja ajamisen ilosta tunnettua brändiä kuin legendaarinen Nürburgringin Nordschleife? Teknavin yhteistyökumppani Auto Zeitung vei kolme rakastettua M-mallia jaloittelulenkille vihreään helvettiin.
Tehtävä ei ollut helppo. Meidän piti valita BMW:n historiasta kolme mallia, jotka parhaiten kuvastaisivat baijerilaisten 7. maaliskuuta täyteen tulevaa satavuotista historiaa. Valinnan runsaus aiheutti kovan päänsäryn. Niin monia innovaatioita. Niin monta menestystarinaa. Niin monta hienoa autoa.
Lopulta päädyimme kolmeen M-versioon. Motorsport GmbH – nykyisin paremmin tunnettu M GmbH:na – aloitti toimintansa vuonna 1972. Moottoriradoille tehtyjen autojen lisäksi valmistusohjelmaan otettiin varsin pian myös katuautot.
M1:n valinta oli lopulta aika itsestäänselvyys. Se on yksinkertaisesti pala autoilun historiaa ja samalla ensimmäinen kokonaan alusta loppuun M-pajan kehittämä malli. Katuversiot olivat itse asiassa vain pakkopullaa, niitä oli valmistettava riittävä määrä, että M1 saatiin homogoloitua radoille.
M-pajan yhteistyökumppani M1-projektissa oli Lamborghini. Valitettavasti vain juuri ennen kuin kaikki oli valmista, moottoriurheilukirjojen sääntöjä rukattiin uusiksi, eikä M1:lle löytynyt enää sopivaa kilpailuluokkaa. Katuauto oli kuitenkin valmis tuotantoon, ja sen markkinoimiseksi BMW perusti Procar-sarjan, jossa eri ratasarjojen kuskit ajoivat toisiaan vastaan samanlaisilla M1-autoilla. Sarjaa kisattiin Euroopassa ajettavien F1-kisojen yhteydessä. Ensimmäisen mestaruuden voitti Niki Lauda ja toisen Nelson Piquet.
Toinen valinta osui ensimmäiseen M5:een, jonka moottori on sama kuin M1:ssä – tosin melkoisesti muunneltuna. Mutta miten tuo moottori yleensä päätyi viitossarjan koriin? Legendan mukaan idean takana on tulloisen BMW:n hallituksen johtajan Eberhard von Kuenheimin henkivartija. Hän joutui usein saattamaan pomonsa 252-heppaista 745i:tä selvästi pienempitehoisesella (184 hv) 528i:llä. Tiukan paikan tullen henkivartija olisi siis jäänyt pomonsa kyydistä.
