USA 2006. Ohjaus: John Lasseter. Käsikirjoitus: Lasseter, Dan Fogelman, Joe Ranft, Kiel Murray, Phil Lorin ja Jorgen Klubien. Tuotanto: Darla K. Anderson. Tuotannon suunnittelu: William Cone, Bob Pauley. Leikkaus: Ken Schretzmann. Musiikki: Randy Newman. Suomenkielisen dialogin ohjaus: Carla Rindell. Alkuperäiset/suomalaiset äänet: Owen Wilson/Sami Uotila, Paul Newman/Aarno Sulkanen, Bonnie Hunt/Irina, Larry the Cable Guy/Heikki Silvennoinen, Cheech Marin/Antti Reini, Tony Shalhoub/Mika Nuojua. Kesto: 114 min.
Tietokoneanimaatioiden uranuurtaja, vuodesta 1986 toiminut Pixar Animation Studios, avaa uuden aikakauden John Lasseterin ohjaamalla koko perheen seikkailukomedialla Autot (Cars). Käännekohdasta kannattaa myös puhua, sillä Autot on ensimmäinen elokuva, joka on syntynyt Pixarin ja Walt Disney Picturesin alkuvuodesta 2006 tapahtuneen fuusion jälkeen.
Toy Story (1995) -hitillä kannuksensa ansainnut John Lasseter lukeutuu Pixarin pitkän linjan visionääreihin. Hän on ollut rakentamassa yhtä Hollywoodin viime vuosikymmenien hätkähdyttävimmistä menestystarinoista alusta lähtien. Yhtiön osumatarkkuus on ollut hämmästyttävä: Ötökön elämää (Bug's Life, 1998), Monsterit Oy (Monsters, Inc, 2001), Nemoa etsimässä (Finding Nemo, 2003) ja Ihmeperhe (The Incredibles, 2004) ovat kaikki olleet huikeita arvostelu- ja katsojamenestyksiä. Kyynisimmät ovat jo suorastaan odotelleet ensimmäistä hutia, sillä näin korkean tason ylläpito on varmasti vaikeaa – ellei suorastaan mahdotonta – itse mestareillekin.
Täältä se välttämätön floppi sitten tulee. Lasseterin Autot on virtaviivaiseen dollarihymyyn sliipattu vanhanaikainen pikkukaupunki-romanssi. Päähenkilönä tai oikeammin "päänelipyöräisenä" kaahaa kiihkeä nuori kilpa-auto, Salama McQueen (nimi lienee hatunnosto rallia ajaneen Hollywood-tähden, Steve McQueenin, suuntaan), jolla on hillitön hinku voittaa legendaarinen autokisa, Piston Cup. Matkalla ruutulipulle Salama eksyy reitiltään valtatie 66:n varrella sijaitsevaan Syylari Cityn kaupunkiin. Unelias pikkupaikkakunta tuntuu jämähtäneen 1950-luvulle elämän rytmin ja arvojen suhteen. Hyvässä seurassa paalupaikat alkavat unohtua: hehkeä Porsche nimeltään Salli ja veteraanikärry Doc Hudson (vm. 1951) opettavat keltanokalle hitaamman menon merkityksen.
Kuulostaako tutulta? Luultavasti, sillä tämänkaltainen nostalgiahuttu on ollut Hollywoodin leipälaji aina 1930-luvun lamavuosista lähtien. Mieleen muistuu myös vuoden 1991 Michael J. Fox -komedia Doc Hollywood, jossa plastiikkakirurgiksi Kaliforniaan aikova lekuri juuttui takahikiälle lopullisesti.
Sarkastisesti voi todeta, ettei Autoissa mene mönkään mikään muu kuin se kaikkein tärkein. Ulkoisesti meno on mellevää ja teknisesti viimeisteltyä, jopa ihailtavaa, mutta tämäkin kaunis kakku on silkkoa sisältä. Lasseterin käsikirjoittajatiimi ei ole onnistunut omaperäisyydessä, vaan se on tyytynyt kierrättämään vanhaa. Se, että tuttu tarina kerrotaan autoilla, ei tuo kokonaisuuteen mitään olennaista lisää. Jos totta puhutaan, konsepti vaikuttaa enemmänkin oudolta kuin hellyttävältä ja toimivalta. Elokuvasta ei löydy ainoatakaan elollista otusta, mikä tekee kertomukseen samaistumisen jokseenkin ongelmalliseksi. Ehkäpä ihmiset ovat kuolleet sukupuuttoon ja autot perineet maailman? Koneiden kapina? Kenties.
Outi Heiskanen
**1/2 (kaksi ja puoli tähteä)