Parikymmentä vuotta sitten lauluntekijä Kari Kuuva joutui auto-onnettomuuteen. Ilmalentojen jälkeen turvavöissä ylösalaisin roikkuessaan Kari nauroi shokissa hullun naurua ja sytytti sikarin. Kivut olivat sietämättömät monta vuotta eteenpäin. Vasta nyt hän on palannut laulamaan vereslihalla tekemiään kappaleita.
Jossain Pihtiputaan lähimaastossa joulukuussa 1991 Kari Kuuva menetti Opel Kadettinsa hallinnan. Auto syöksyi mustalta jäältä ojanpenkkaan, josta se kimposi kahteen yli 20 metrin ilmalentoon.
– Huomasin, että auto lentää ilmeisen korkealla hirveän lujaa ja minä olen siellä ylösalaisin. Sitten auto pomppasi jostain ja lensi taas. Siinä tuli aika rauhallinen olo. Muistan ajatelleeni, että kohta valot sammuu ja kuolen – tästä ei voi selvitä. Aika hidastui selvästi, Kari kertoo.
Kun ryminä loppui, mitään ei tapahtunutkaan.
– Roikuin turvavöissä ylösalaisin kuin puusta riippumaan jäänyt toisen maailmansodan lentäjä. Jalat eivät oikein tuntuneet toimivan.
Hiljaisuuden keskellä kasettisoittimessa soi edelleen Karin uusin levy, jota hän oli kuunnellut matkalla opetellakseen sanat ulkoa. Kappale, joka kaiuttimista kuului, oli Minä ja mun hattuni.
– Siinä lauletaan: se hattu kanssain ojat sekä penkat on joutunut pyörimään. Kun tämä tuli tuutista räminän loputtua, minua rupesi naurattamaan. Se oli sellaista hengissä selvinneen hullun naurua.
Sytytti sikarin
Naurukohtauksesta selvittyään Kari rupesi kahmimaan pikkusikareita auton katosta, joka sillä hetkellä sijaitsi hänen alapuolellaan.
