Muusikko Marianne Maans joutui 1990-luvun puolivälissä ripustamaan viulun naulaan ja vetäytymään seitsemäksi kuukaudeksi sairauslomalle. Kovat käsikivut levisivät nopeasti myös niskaan ja hartioihin. Marianne kertoo Studio55.fille, miten hän sai apua ongelmaan.
Marianne Maans muistaa kesän 1995 kiireisenä aikana. Sibelius-Akatemian opiskelijalla oli edessään kakkosviulututkinto, jonka ohjelman tiivis harjoittelu oli alkanut.
Muusikko ei osannut aavistaa, että harjoittelu katkeaisi lyhyeen. Soiton lopetti polttava kipu sormissa ja käsissä.
− En pystynyt enää edes nostamaan paistinpannua. Kun avasin ovea avaimella, se oli yhtä tuskaa. Ei siinä voinut muuta kuin laittaa kaikki seis, Marianne kuvaa.
Oireet pahenivat, vaikka niiden olisi levon ja soittotauon myötä kuulunut rauhoittua. Pienet asiat saattoivat vaikuttaa tilanteeseen akuutisti. Esimerkiksi istuminen elokuvissa pitkään samassa asennossa jumiutti niskan ja toi hälyttävän kivun.
Totaalinen jumitus
Marianne jäi sairauslomalle ja ryhtyi selvittämään, mistä oireissa oli kyse. Tilannetta setvittiin niin fysioterapeutin, kiropraktikon kuin perinteisen lääkärinkin voimin.
− Tiesin, että minulla on hieman skolioosia ja että selkärankani on lapaluiden kohdalla vähän liian suora. Mutta kyseessä on lievä ongelma.
Marianne oli hakenut aiemminkin apua jumittaviin paikkoihin naprapaatin ja fysioterapeutin vastaanotoilta. Nyt tilanne oli kuitenkin huomattavasti pahempi.
− Sekä kiropraktikko että urheiluhieroja tekivät parhaansa, mutta tilanne pysyi ennallaan, ja keinot alkoivat vähitellen loppua.
