Ainoa miinaan astuva henkilö voi olla Suomeen hyökkäävä vihollisen sotilas, puolustusministeriöstä vakuutetaan.
Suomen mahdollinen irtautuminen jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta on herättänyt vilkasta keskustelua ennen siirtymistään eduskunnan hyväksyttäväksi.
Yksi kysymys liittyy siihen, mistä Suomi niitä hankkisi – jalkaväkimiinat on kielletty sopimuksella suuressa osassa maailmaa. Valtioneuvoston mukaan jalkaväkimiinat tulisikin tuottaa kotimaassa.
Puolustus- ja ilmailuteollisuus PIA Ry:n pääsihteerin Tuija Karangon mukaan Suomessa valmistaminen onnistuisi hyvin, ainakin periaatteessa.
– Suomessa on valmistettu miinoja aikaisemminkin, ennen Ottawan sopimukseen liittymistä (vuonna 2012), eikä kyseessä ole maailman monimutkaisin asejärjestelmä valmistaa, Karanko sanoo STT:lle.
Karanko on myös puolustusliitto Naton teollisuusryhmän (NIAG) ensimmäinen varapuheenjohtaja.
Suomella on pitkät perinteet jalkaväkimiinojen valmistamisesta, sanoo STT:lle myös puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston osastopäällikkö Janne Kuusela.
– Se oli Ottawan sopimukseen liittymiseen saakka yksi merkittävä sodankäynnin väline maavoimien käytössä. Niitä oli valtavia määriä puolustusvoimien varastoissa ja ne tehtiin kotimaassa. -- Näiltä pohjilta minun käsitykseni on, että Suomessa niitä voidaan kyllä alkaa tekemään, Kuusela sanoo.
Lue myös: Suomi saa ymmärrystä jalkaväkimiinojen paluusta, arvioi asiantuntija
Paljon avoimia kysymyksiä
Jalkaväkimiinat ovat kuitenkin kehittyneet paljon yli vuosikymmenessä ja ne ovat muuttuneet älykkäämmiksi, eli niissä on enemmän elektroniikkaa.
– Miinat voidaan esimerkiksi aktivoida tai deaktivoida eli sammuttaa etänä, ja niissä on mahdollisia muitakin ominaisuuksia. Tällainen elektroniikka tulisi sitten yhdistää järjestelmän räjähtävään osaan, Karanko sanoo.
Karangon mukaan suomalaiset puolustusalan yritykset miettivät nyt varmasti liiketaloudelliselta kannalta, kannattaako niiden lähteä kehittämään ja valmistamaan miina-asetta, jollaisia saisi esimerkiksi Nato-kumppanilta Yhdysvalloilta.
Ottawan sopimus solmittiin 1997 jalkaväkimiinojen aiheuttamien suurten siviiliuhrien määrän takia.
Sopimuksen on allekirjoittanut tai ratifioinut yli 160 maata, mutta esimerkiksi Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat eivät ole niiden joukossa.
– (Suomalaisilla puolustusalan) yrityksillähän suurin osa asiakaskunnasta on Suomen ulkopuolella. Yritykset pohtivat varmasti sitäkin, missä markkina näille miinoille olisi ja miten niiden alihankintaketju suhtautuu miina-aseen valmistamiseen, joka on kielletty suuressa osassa maailmaa, Karanko miettii.
– Siinä on siis myös maineriski ja kysymys siitä, mistä saadaan rahoitusta niiden valmistamiseen.
Lue myös: Tällainen on Ottawan sopimus, josta Suomi päätti irtautua ja joka toi Nobelin rauhanpalkinnon
Tuotanto ei käynnistyisi heti
Yksi kysymys on, riittäisikö yrityksille pelkästään Puolustusvoimien asiakkuus.
Karanko tai Kuusela eivät pystyneet tähän vastaamaan, eivätkä he tienneet, onko asiasta jo käyty keskusteluja mahdollisten valmistajien kanssa.
Yksi mahdollisuus Karangon mukaan olisi se, että valmiit osat ainoastaan koottaisiin Puolustusvoimissa.
Näin esimerkiksi yritykset valmistaisivat elektroniikka- ja muita osia, ja räjähde voisi tulla puolustusvoimilta itseltään.
– Joka tapauksessa muutamissa kuukausissa ei tuotantoa saataisi polkaistua käyntiin Suomessa, Karanko sanoo.
Suomessa tehdään jo panssarimiinoja ja merimiinoja. Kun Suomi hyväksyi Ottawan sopimuksen, se korvasi perinteiset jalkaväkimiinat kehittämällä viuhkapanoksen korvaamaan Ottawan sopimuksella kielletyt jalkaväkimiinat.
Viuhkapanos voi seistä omalla panoksellaan tai sen voi vaikka kiinnittää puuhun, ja tarpeen tullen ihminen voi päättää räjäyttää panoksen, Karanko kertoo.
Sillä voidaan iskeä vihollisen sotilaita ja panssaroimattomia ajoneuvoja vastaan.
– Viuhka sitten sinkoaa räjähdemateriaalia, ja se on kyllä kovin ikävä ase, Karanko kuvailee.
Lue myös: Häkkänen maamiinapäätöksestä: Taustalla Venäjän tapa toimia
Siviilien turvallisuus varmistettava
Miinoja raivaavan Halo-säätiön mukaan konfliktien aikana tai jäljiltä jätetyt miinat ovat surmanneet maailmalla paljon erityisesti lapsia.
Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) korosti maanantaina tiedotustilaisuudessa, että Suomi ei käyttäisi miinoja muulloin kuin sodan aikana.
Suomi myös aina raivaisi ne pois, jos alueella olisi ollut jokin konflikti, Häkkänen vakuutti.
Karangon kertoman mukaan uudentyyppiset miinat mahdollistavat aiempaa turvallisemman käytön.
– Ehdottomasti siviileille turvallisimpia ovat ne miinat, jotka voidaan deaktivoida eli sammuttaa joko etänä tai siten, että ne sammuvat itsestään tietyn ajan kuluttua, Karanko sanoo.
Sekä Karanko että Kuusela tähdentävät, että puolustuksella on oltava tarkka tieto siitä, minne miinat on sijoitettu.
Kuuselan mukaan miinoja ei kaivettaisi Suomessa maahan kuin ainoastaan sotatilanteessa tai vakavassa kriisissä tai sodan uhassa. Rauhan aikana ne pysyisivät puolustusvoimien varastoissa ja koulutuskäytössä.
Kuuselan mukaan mahdollisista miinakentistä tehtäisiin digitaalisia miinakarttoja, joihin miinojen paikat merkitään.
– Ainoa niihin astuva henkilö voi siis olla Suomeen hyökkäävä vihollisen sotilas, hän sanoo.