Kommentti: Suomi ei ole valmis droonisotaan – Puolustusvoimien lupaukselta katosi uskottavuus

Perjantaina Puolustusvoimat oli lähettänyt tiedotteen, jossa todettiin seuraavasti: "Puolustusvoimilla on kyky torjua Suomen ilmatilaan tarkoituksellisesti tai tahattomasti luvatta tulevat miehittämättömät ilma-alukset."

Herruus ja kyky torjua on vähintään suhteellista, jos ulkovallan droonin voidaan epäillä löytyneen Suomesta poliisin saaman vihjeen – ei siis oletettavasti Puolustusvoimien havainnon – perusteella.

Kenraalimajuri Herrasen kommentti herruudesta alkaisi näyttää jo vähän koomiselta, jos huumoriin olisi nyt varaa.

Suomeen lentäneet droonit eivät todennäköisesti tehneet väistöliikkeitä, eikä niiden seurana todennäköisesti ollut hämäysdrooneja. 

Silti Suomi varjosti F/A-18 Hornet -hävittäjillään vain 33 prosenttia maahan tiettävästi lentäneistä drooneista.

Vertailun vuoksi Venäjä ampui Ukrainaan maaliskuussa yli 6 400 pitkän kantaman droonia, uutistoimisto AFP selvitti. 

Ukrainan mukaan se torjui drooneista ja ohjuksista samana aikana 90 prosenttia. Ei siis havainnut, vaan torjui. 

Vaikka Ukrainan luvuista poistaisi reilustikin sotapropagandalisää, on ero Suomen suoritukseen hätkähdyttävä.

Sanotaan suoraan: Tilanne on julkisesti olevien tietojen valossa Suomen ilmapuolustuksen kannalta erittäin huolestuttava.

Periaatteessa lohtua voi hakea kenraalimajuri Herrasen sanoista, joiden mukaan droonien torjunnassa on rauhan aika ja kriisiaika. 

Nuo sanat Herranen lausui sunnuntaina. Niiden uskottavuutta on sittemmin koeteltu.

Läpi Ukrainan sodan meille suomalaisille on kerrottu, miten muissa Euroopan valtioissa asevoimien on annettu rapistua. Toista se on Suomessa, jonka puolustuskykyä kansainvälinen mediakin on ihastellut kerta toisensa jälkeen.

Ukrainan ja Venäjän tappioista droonit aiheuttavat tällä hetkellä jopa 80 prosenttia. Droonit eivät ole kaikki muut asejärjestelmät hyödyttömiksi tekevä ihmease, mutta merkittävä lisä ne taistelukentälle kaikesta päätellen ovat.

Silti, vuonna loppuvuodesta 2025, yli kolme vuotta droonisodan alkamisen jälkeen, Suomella on yhä "hyvin vähän drooneja", myönsi Maavoimien komentaja Pasi Välimäki MTV Uutisille.

– Tämä ei ole meille uusi asia, mutta se mittakaava ja se, mihin niitä käytetään on uusi, Välimäki sanoi suomalaisessa Mighty Finland -podcastissa. 

Ongelmakaan ei ole uusi, eikä edes yllättävä. 

Eikä Suomi myöskään ole yksin sen kanssa. Sekään ei ole yllätys, sillä vanha sanonta edelliseen sotaan valmistautuvista kenraaleista taitaa ainakin jossain määrin pitää paikkansa.

Yhdysvaltojen asevoimien entinen komentaja Mark A. Milley kirjoitti elokuussa 2024 yhdysvaltalaislehti Foreign Affairsissa, ettei Yhdysvallat ole valmis tulevaisuuden sotiin, jollaista nyt käydään Ukrainassa.

– Yhdysvaltojen hävittäjät, laivat ja taistelupanssarivaunut eivät ole kykeneviä puolustautumaan droonien rynnäkköjä vastaan, Milley ja Googlen entinen toimitusjohtaja Eric Schmidt kirjoittivat.

Aloittamassaan Iranin sodassa Yhdysvallat on joutunut toteamaan Milleyn olleen ainakin osin oikeassa. 

Droonit ovat olleet amerikkalaisjoukoille ja Iranin iskujen kohteiksi joutuneille Lähi-idän valtioille riesa, joita ei ole täysin pystytty torjumaan.

Täydellinen ilmapuolustus on tietysti epärealistinen haave, viime päivinä nähtyä parempaan Suomen ilmapuolustuksen on viimeistään mahdollisessa tositilanteessa pakko pystyä.

On turha kuvitella, ettei Puolustusvoimien kykyä havaita drooneja ole huomattu Kremlissä. 

Perinteisesti Venäjän on spekuloitu mahdollisesti kokeilevan Naton artikla viiden toimivuutta Baltiassa. 

Entä jos Venäjä koettelisikin presidentti Donald Trumpin sanojen painon alla nitisevän puolustusliiton uskottavuutta esimerkiksi Suomen saaristossa? Mikä olisi Suomen todellinen kyky torjua satojen droonien yhtäaikainen hyökkäys?

Maaliskuussa yhdysvaltalaiskenraali David Petraeus oli mukana kirjoittamassa Foreign Affairs -lehteen artikkelia, joka oli yhden sortin hätähuuto: Seuraavan sodan ratkaisevat droonijoukot. 

Petraeus on tiedustelupalvelu CIA:n entinen johtaja ja amerikkalaisjoukkoja muun muassa Afganistanissa ja Irakissa johtanut kenraali.

Suomi ja monet muut länsimaat ovat perustelleet omien drooniensa pientä määrää sillä, että teknologia kehittyy nyt valtavaa vauhtia. Tämän logiikan mukaan drooneja ei kannata hankkia määräänsä enempää varastoon. 

Arvio koskee myös pieniä torjuntadrooneja, joilla Suomeenkin päätyneitä verrattain raskaita pitkän kantaman lennokkeja on kustannustehokasta torjua.

Kuinka pitkään voidaan odottaa, että drooniteknologia on niin sanotusti valmis ja on sopiva aika hankkia massoittain sekä drooneja että kalustoa niiden torjuntaan?

Ongelma on kuluttajillekin tuttu. Jos jää aina odottamaan sitä nurkan takana jo näkyvää teknologista harppausta tai seuraavaa puhelinmallia, ei sitä saatavilla olevaa laitetta tule koskaan hankittua.

Lähi-idässä useat valtiot ovat pyytäneet ja saaneet apua ukrainaisilta asiantuntijoilta, jotka ovat pakanneet laukkunsa ja lähteneet laittamaan droonipuolustuksia ojennukseen.

Ehkä presidentti Alexander Stubbin on aika soittaa Kiovaan presidentti Volodymyr Zelenskyille. 

Tällä kertaa Stubbin ei tarvitse kysyä, mitä Suomi voi tehdä Ukrainan hyväksi, vaan mitä Ukraina voi tehdä Suomen hyväksi.