Jalkaväkimiinat kieltävä Ottawan sopimus solmittiin vuonna 1997 ja sopimuksen syntyminen toi sitä vaatineelle kansalaisjärjestölle (International Campaign to Ban Landmines) Nobelin rauhanpalkinnon. Suurimmat sotilasmahdit eivät kuitenkaan ole liittyneet sopimukseen.
Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran marraskuussa 2024.
Ottawan sopimus kieltää jalkaväkimiinojen käytön, valmistuksen, myynnin ja varastoinnin. Sopimus solmittiin Kanadan pääkaupungissa Ottawassa joulukuussa 1997 ja Kanadan hallitus ajoi sopimusta innokkaasti.
Sopimus astui voimaan maaliskuun alussa vuonna 1999, ja sen on allekirjoittanut tähän mennessä 164 maata, muun muassa kaikki Euroopan maat Venäjää lukuun ottamatta.
Maailman suurimmat sotilasmahdit eivät kuitenkaan ole mukana.
Muun muassa Yhdysvallat ainoana Nato-maana, sekä Venäjä, Kiina, Intia, Israel, Iran, Pakistan ja molemmat Koreat ovat sopimuksen ulkopuolella.
Myöskään pitkään sisällissotaa käynyt Syyria ei ole allekirjoittanut sopimusta.
Osa sopimuksen allekirjoittaneista maista taas ei pannut sopimusta täytäntöön, eli niillä toisien sanoen on yhä jalkaväkimiinoja. Tähän kategoriaan kuuluu esimerkiksi Venäjän liittolainen Valko-Venäjä.
Suomi liittyi sopimukseen vuonna 2012 ja luopui viimeisistäkin jalkaväkimiinoista vuoden 2016 aikana. Sopimukseen liittyessä Suomella oli vielä reilut miljoona jalkaväkimiinaa, kun putki- ja sakaramiinat lasketaan yhteen.
Suomen liittymistä pidettiin presidentti Tarja Halosen ulkopolitiikan suurena saavutuksena, vaikka toisaalta liittymistä myös arvosteltiin Suomessa tuoreeltaan ankarasti.
Humanitaariset syyt
Ottawan sopimuksen solmimiseen valtioita ajoi lähinnä jalkaväkimiinojen käytön humanitaariset vaikutukset. Etenkin menneiden vuosikymmenten sisällissodissa, esimerkiksi Afganistanissa, Bosniassa ja Mosambikissa jalkaväkimiinoja kylvettiin maastoon miljoonittain.
Ne aiheuttavat edelleen ajoittain siviiliuhreja, vielä vuosikausia kyseisten sotien päättymisen jälkeenkin. Jalkaväkimiinojen raivaaminen maastosta on taas hidasta ja kallista työtä.
Esimerkiksi Bosnia-Hertsegovinassa arvioitiin olevan vielä vuonna 2020, eli 24 vuotta sodan päättymisen jälkeen, liki 80 000 miinaa ja räjähtämätöntä ammusta maastossa.
Lue myös: Tällainen on jalkaväkimiina ja näin se toimii
Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi arvioi syksyllä 2024, että mikäli Suomi haluaisi irtaantua Ottawan sopimuksesta, se olisi oikeudellisesti yksinkertainen prosessi.
Sopimuksessa on puolen vuoden irtisanomisaika.
Koskenniemeä huoletti kuitenkin nimenomaan sopimuksesta irtaantumisen humanitaariset seikat.
– Ymmärrän sen, että kun tätä harkitaan, niin siinä ovat vastakkain turvallisuuspoliittiset näkökohdat ja ihmisoikeusnäkökohdat.
– Tämä kuuluu siis poliittiseen päätöksentekoon ja ainoa asia, mikä minua huolestuttaa, on se, että tulevatko ihmisoikeusnäkökohdat riittävän täydellisesti huomioiduiksi, Koskenniemi sanoi MTV Uutisille.
Amerikan miinoja Ukrainaan
Yhdysvallat kertoi syksyllä 2024 toimittavansa Ukrainalle jalkaväkimiinoja. Syyksi maa kertoi Venäjän mittavan jalkaväen käytön Ukrainan sodassa.
Yhdysvaltain mukaan sen Ukrainalle toimittamat jalkaväkimiinat eivät ole "pysyviä".
Mediatietojen mukaan miinojen laukaisin olisi paristokäyttöinen, mistä seuraa, että miinat ovat käyttökelpoisia vain parin viikon ajan.
Venäjä on käyttänyt jalkaväkimiinoja Ukrainan sodassa laajalti. Miinoja vastustava Halo Trust -kansalaisjärjestö arvioi vuoden 2024 puolella Venäjän kylväneen sodan aikana Ukrainaan yhteensä noin kaksi miljoonaa maamiinaa.
Luvussa ovat tosin mukana myös muut kuin jalkaväkimiinat.