Presidenttiehdokas Jussi Halla-aho (ps.) kirjoitti Ylen vaalikoneessa, että kansanedustajilta ja ministereiltä voitaisiin hyvin vaatia sitä, että nämä olisivat syntyperäisiä Suomen kansalaisia.
Vaalikoneessa kysyttiin, pitäisikö vaatimus presidentin suomalaisesta syntyperästä poistaa.
Asiantuntijan mukaan Halla-ahon ehdotus kuulostaa erikoiselta läntisen oikeuskulttuurin piirissä.
Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan professori Jaakko Husa sanoo STT:lle, että missään päin maailmaa ei oikein taideta vaatia sitä, että parlamentin jäsenen pitäisi olla maan syntyperäinen kansalainen.
– Onhan se mahdollista, että tällainen jossakin päin maailmaa on, mutta ei kaiketi missään Euroopan maassa, hän sanoo.
Tämänhetkisistä kansanedustajista syntyperäisiä Suomen kansalaisia ei ole Bella Forsgrén (vihr.), Nasima Razmyar (sd.) eikä Ben Zyskowicz (kok.).
Lue myös: Ben Zyskowicz ei jaksa pahastua häntä koskevasta Halla-ahon ehdotuksesta, jota Jutta Urpilainen piti tyrmistyttävänä
Kansalaisuusvaatimuksia pikemminkin poistettu
Husa sanoo, että vaatimus ministereiden ja kansanedustajien syntyperästä olisi valtiosääntökehityksen kannalta askel taaksepäin.
– Suomessa ja muuallakin Euroopassa on menty pikemminkin siihen suuntaan, että kansalaisvaatimuksia on poistettu ja vähennetty.
Hän sanoo, että kansalaisuusvaatimuksia on edelleen joissain harvoissa tehtävissä.
– Mutta syntyperäisen kansalaisuuden vaatiminen on aimo askel valtiosääntökehityksen menneisyyteen. Pitäisin erikoislaatuisena, että tällaiseen ryhdyttäisiin.
Husan mukaan poliittisesti Halla-ahon vaalikonevastaus on ymmärrettävä.
– Ehdokkaan täytyy tehdä aloitteita ja pysyä näkyvillä.
Lue myös: Jutta Urpilainen tyrmistyi Jussi Halla-ahon vaalikonevastauksesta presidentin syntyperään
Vaatimus ministereille oli tarpeeton
Suomessa ministereiltä vaadittiin vuoteen 1991 asti sitä, että nämä ovat syntyperäisiä Suomen kansalaisia. Vaatimuksen poistoa alettiin valmistella 1980-luvun lopulla. Husa sanoo, että tuolloin katsottiin, että vaatimus on perustuslaillisen sääntelyn vastaista ja ylipäätään se ei ollut enää ajanmukaista.
– Silloin lähdettiin siitä, että vaatimus on ikään kuin tarpeeton. Ministeriksi valitaan henkilö, jonka täytyy saada oman puolueensa luottamus, ja sitten vielä myöhemmin eduskunta äänestää hallituksen luottamuksesta. Siinä on ikään kuin tuplaluottamuksen vaade, että ei ollut enää tarpeen vaatia erikseen syntyperäistä kansalaisuutta, Husa sanoo.
Suomessa ministerit ovat olleet pääasiassa syntyperäisiä Suomen kansalaisia. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) haki Suomen kansalaisuutta kuitenkin vasta lähtiessään 2015 eduskuntavaaleihin ehdolle. Tätä ennen hän oli vain Sveitsin kansalainen.
Vaikka ministerin kelpoisuusehtona vuoteen 1991 asti pysyi vaatimus syntyperäisestä Suomen kansalaisuudesta, vuonna 1961 Suomessa oli ilmeisesti epähuomiossa lyhyen ajan ministerinä Björn Westerlund, vaikka tämä ei ollut syntyperäinen Suomen kansalainen.
Presidentin valtaoikeuksia koskevan hallituksen esityksen mukaan hän toimi kauppa- ja teollisuusministerinä vajaan kuukauden 19. kesäkuuta–14. heinäkuuta 1961.
Syntyperäisyysvaatimuksella monarkistit torpattiin
Presidentiltä kuitenkin vaaditaan edelleen sitä, että tämä on syntyperäinen Suomen kansalainen. Husa kertoo, että vaatimus perustuu vuoden 1919 hallitusmuotoon ja sitä edeltävään kamppailuun hallitusmuodosta. Suomessa yritettiin itsenäistymisen jälkeen jatkaa monarkiaa. Suomen kuninkaaksi kutsuttiin Hessenin prinssi Saksasta.
– Saksan tappion takia päädyttiin siihen, että prinssiä ei voida Saksasta kutsua meille.
Tuohon aikaan oli Husan mukaan mahdollista, että monarkki voitiin pyytää toisesta valtiosta. Sen takia Suomen hallitusmuotoon laitettiin vaatimus, että presidentin pitää olla Suomen syntyperäinen kansalainen.
– Sillä välillisesti torpattiin ajatus, että monarkian kannattajat voisivat uudelleen pyytää jotakin ulkomaista henkilöä Suomen kuninkaaksi.