Mars One -organisaatio suunnittelee projektia, jonka tavoitteena on asuttaa Mars jo ensi vuosikymmenellä. Ilmatieteen laitoksen tutka- ja avaruusteknologian asiantuntija huomauttaa, että paljon on vielä tekemistä, jos tavoitteeseen halutaan päästä.
Voittoa tavoittelemattoman Mars One -säätiön tarkoituksena on perustaa siirtokunta Marsiin. Rahoitusta matkaa varten kerätään useista lähteistä, kerätään lahjoituksia ja myydään oheistuotteita, ja osa rahoituksesta olisi tarkoitus saada matkaa kuvaavan tosi-tv-ohjelman kautta.
Ilmatieteen laitoksen Tutka- ja avaruusteknologian asiantuntijan Ari-Matti Harrin mukaan rahoitus on yksi suurimmista ongelmakohdista, jos matkaa ollaan tosissaan toteuttamassa. Kustannukset mitataan sadoissa miljardeissa, ja sellaisia summia on vaikeaa haalia pienistä puroista. Suuria rahoittajia on vaikeaa saada hankkeen taakse, koska se ei tule tuottamaan voittoa.
– Marsista ei odoteta löytyvän kalliita mineraaleja ja vaikka löytyisikin, niin tuominen maahan olisi tavattoman hankalaa ja kallista.
– Kun suunnitellaan edes sellaista miehitettyä lentoa Marsiin, joka palaa takaisin – Nasahan suunnittelee sellaista – puhutaan sadoista miljardeista dollareista. Tässä tapauksessa, kun suurehkon miehistön pitäisi jäädä sinne pysyvästi asumaan, kyse on vielä paljon suuremmasta kustannuksesta.
Kaikki Marsiin halajavat käyvät läpi psykologisen seulan, lääkärintarkastuksen, kirjoittavat hakemuksen ja tekevät vielä hakuvideon. Harri painottaakin, että miehistöltä vaadittaisiin erinomaisia yhteistyötaitoja.
– Aina löytyy riittävästi sankareiksi haluavia, mutta kuinka löytää sellainen tiimi, joka pystyy työskentelemään yhdessä.
Teknisiä ongelmia ratkaisematta
Jos rahoitus todella riittäisi eikä miehistön taidoissa tai yhteistyökyvyissä olisi puutteita – tähänhän Mars One pyrkii – päästään teknisiin ongelmiin. Mars One vakuuttaa, että olemassa on kaikki se teknologia, joka Mars-matkaamiseen tarvittaisiin. Harri on kuitenkin toista mieltä. Miehistö altistuisi matkan aikana suurelle määrälle säteilyä, ellei alukseen rakennettaisi massiivisia suojarakenteita. Massiiviset suojarakenteet hankaloittaisivat aluksen laukaisua.
– Aika paljon on kiinni sattumasta. Jos auringosta tulee suuria purkauksia, se saattaa antaa todella suuria säteilyannoksia nopeasti.
– Säteilyltä suojautumisessa auringon purkauksia vastaan on suuria teknisiä haasteita. Ne tulevat siitä, että mikä tahansa ratkaisu keksitään, se on erittäin raskas ja massiivinen suojausjärjestelmä. Se lisäävä koko laukaisujärjestelmän massaa paljon ja siitä seuraa avaruustekninen ongelma: kuinka saada suuri määrä massaa maata kiertävälle radalle ja siitä kohti Marsia.
Kun Marsia kiertävälle radalle on päästy, Harrin mukaan tulisi vielä ratkaista, miten päästään turvallisesti pinnalle saakka. Harri pohtii, että todennäköisesti kyse olisi erillisestä kertakäyttöaluksesta, joka irtautuisi kiertoradalle jäävästä suuresta aluksesta.
Matka ei olisi ongelmaton edes siinä vaiheessa, kun pintaan olisi päästy. Mars Onen asumusten piirustusten suuri ongelma näyttäisikin olevan, että asumukset jäisivät maaperän päälle. Harri kertoo, ettei Marsia suojaa Maan kaltainen paksu kaasukehä, joten varautuakseen Marsin pinnan äärimmäisiin lämpötilamuutoksiin ja planeetan pintaan iskeviin meteoreihin miehistön olisi järkevää rakentaa ainakin tärkeimmät asuinrakennukset. Näin saataisiin stabiili lämpötilaympäristö sekä suoja ainakin pienempiä meteoriitteja vastaan.
Vaikka rakennussuunnitelmat olisivatkin pitäviä, ensimmäiset viikot pinnalla olisivat kriittisiä.
– Pitäisi ehtiä kaivautumaan riittävästi ja rakentaa suojavarusteet. Jos siihen on päästy, niin pitää ottaa huomioon, että asuintilat rakennetaan niin, että on paljon toisistaan erillisiä tiloja. Jos joku rakennelma menetettäisiin ja tulisi pahat vuodot, suurimman osan tulisi jäädä toimivaksi ja korjailtavaksi.
Käytännössä tämä tarkoittaisi asukkaille jatkuvaa ilmalukkojen sulkemista ja availua, joka ei Harrin mukaan olisi niinkään tekninen ongelma, mutta käytännössä vaivalloista.
Marsiin robotteja etukäteen
Mars One on suunnitellut, että miehistön ei tarvitse itse tehdä kaikkea. Etukäteen paikalle lähetetään robotteja. Robotit vievät kuitenkin paikalle vaan välineistöä, eivät rakenna asumuksia valmiiksi. Harrin mielestä parempi olisi.
– Robottien avulla voisi rakentaa jonkinlaiset asunnot ja kaivaa eristetyt luolat. Minimissään siellä täytyisi olla jonkinlaiset suojat maaperän pinnan alla.
Ihmisten asuttaminen Marsiin edellyttäisi Harrin mukaan jonkinlaista jätteiden biologista käsittelyä ja suljettua kiertoa, joka olisi valmiina paikalle saavuttaessa.
– Infrastruktuurissa täytyisi olla jonkinlainen kierrätyssysteemi, ettei tarvitse tuoda niin paljoa materiaalia maasta. Perus epäorgaanisia aineita löytyy kyllä, mutta orgaanisten aineiden kierron pitäisi olla suljettu.
Epäorgaanisilla aineilla tarkoitetaan tässä yhteydessä vettä ja happea. Niitä Marsista kyllä löytyy.
– Veden ja hapen erotusjärjestelmä pitäisi olla siellä jo valmiiksi, ennen kuin lähetetään ihmisiä.
Harrin arvion mukaan paljon on vielä mietittävää ja toteutettavaa, ennen kuin Marsiin voidaan lähettää ihmisiä. Monia ongelmia ei Mars Onen väitteistä huolimatta ole vielä ratkaistu ja aikajänne, Marsiin jo 2020-luvulla, saattaa olla liian lyhyt.
– Avaruushankkeissa on aina omat riskinsä ja matka suunnitelmista toteutukseen on aika pitkä, vaikka olisi tarkat suunnitelmat.