Ulla-Lena Lundberg: Jää (Is)
(Teos & Schildts & Söderströms) Suomentanut Leena Vallisaari
Romaanin ensimmäinen lause herättää mielenkiinnon. "Jos on nähnyt kuinka maisema muuttuu, kun näköpiiriin tulee vene, ei mitenkään voi ajatella, ettei yksittäisen ihmisen elämällä ole merkitystä." Se on Posti-Antonin ajatus, hän kuljettaa veneellään viestejä luotojen välillä. Hän tarkkailee elämää ja ymmärtää sitä. Lukijan kannattaa olla tarkkana, sillä juuri Antonin mietteet ovat enteellisiä.
Sitten ollaankin jo Luodoilla. Toinen maailmansota on päättynyt, on toiveikasta. Nuori iloinen pappi Petter Kummel, mukanaan rakastava, mutta tomera Mona-vaimo sekä heidän 1-vuotias Sanna-tyttärensä saapuvat papin uuteen työpaikkaan.
On jo myöhä, mutta saarelaiset ottavat perheen ystävällisesti vastaan.
Pappila on lämmitetty, vesikattila ja kahvipannu hypähtelevät hellan renkailla. Puurokattila lämpimänä, valmiiksi voidellut leivät maitokannun vieressä kuupan alla. Toimelias pappi ja vikkelä pastorska ilahtuvat, ettei heidän tarvinnutkaan tulla kylmään ja kosteaan taloon polkua etsien.
Kuinka ihanaa tekstiä, mikä tunnelma muutamalla vedolla, keskeiset henkilöt esitelty. Posti-Antonin osuudessa tulevat esiin myös tulevaisuuden synkemmät enteet. Sivuja on mennyt vasta muutama.
Tällaista romaania haluaa lukea vitkutellen, nautiskellen. Alusta saakka on selvää, että teos on mestarisarjaa.