Painija Arvi Savolainen värisi kiukusta, pettymyksestä ja surusta Tokion olympialaisten pronssiottelun jälkeen. Savolainen hävisi pronssiottelun Iranin Mohammad Saraville lukemin 2-9.
Savolainen meni ottelussa 2-0-johtoon ja puski pystypainissa tutun vahvasti. Toisen puolikkaan aikana tilanne kääntyi nopeasti tappioksi. Saravi tasoitti ja sen otti nopeasti komennon. Suomalainen puski päälle, iranilainen käänsi ne pisteiksi.
– Ei ole sanottavaa, oli ensimmäinen kommentti.
– (Ottelu) oli hallussa koko ajan, sitten tuntui, että se on liian hyvin hallussa enkä tajunnut, että kaveri rokottaa, kun sinne menee kainalot auki ja puskee hulluna päälle. Ei ollut järkeä päässä, vaan piti vain mennä hullunkiilto silmissä. En tiedä mitä kohti, mutta selvästi ihan väärää maalia, Savolainen summasi ottelun.
Savolaisen kasvot ja koko keho vapisivat, kun hän haki ajatuksiaan. Valtava tunnemyllerrys sai 22-vuotiaan painijan todella syvään synkkyyteen.
– Tämä opetti, että voi v****taa vielä enemmän kuin olen ikinä tiennyt.
Suomalainen painija ei ole päässyt olympialaisten mitaliotteluun sitten vuoden 2004, eli Savolainen nosti kunniakkaan painimaan Suomen takaisin sinne, missä sen kuuluukin olla. Se ei paljon mieltä lämmittänyt. Savolaisesta purkautui suurempikin turhauma, kuin vain yhden ottelun aiheuttama.
– Lähinnä tuntuu siltä, että näitä on niin paljon kierretty, että olisi aika handlata tällaisetkin tilanteet. Ei jaksaisi loputtomiin itseään uhrata. Haluaisi, että saisi sitä, mitä on halunnut ja ehkä sitten voisi olla rennommin mielin, ettei olisi pakkoa kisoissa, vaan voisi ottaa rennosti ja nauttiakseen siitä. Eikä sellaisella fiiliksellä, että pitää pärjätä ja näyttää, että minä olen maailman huipulla, Savolainen sanoi.
– Monesti on ajatellut, että jaksaako tätä vai eikö tätä jaksa. Sen verran raskasta tämä on.
Savolainen voitti neljä vuotta sitten ensimmäisenä suomalaisena alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden. Sekään ei hetkauttanut, että hän pääsi varsin nuorena ylipäätään ottelemaan olympiamitalista.
– Kyllä 22-vuotias on jo kypsä ihan mihin vaan. Ei ilmeisesti itse sitten vielä. Joitain tilaisuuksia on pirun harvoin ja sitten kun ne hukkaa, tuntuu aika lohduttomalta. Seuraava (tilaisuus) on kuitenkin taas aika monen hikipisaran takana. Nyt olisi taas ollut elämänsä mahdollisuus. Kunto ja kaikki ainekset oli kohdillaan, mutta ei vain maistu, Savolainen sanoi.