USA 2003. Ohjaus: Kevin Costner. Käsikirjoitus: Craig Storper, Lauran Painen romaanin pohjalta. Tuotanto: Kevin Costner, Jake Eberts. Kuvaus: James Muro. Leikkaus: Michael J. Duthie, Miklos Wright. Pääosissa: Robert Duvall, Kevin Costner, Annette Bening, Michael Gambon, Michael Jeter, Diego Luna, James Russo, Abraham Benrubi. Kesto: 139 min.
Western nostalgisena lajityyppinä perustuu toki romanttisiin kliseisiin, mutta Kevin Costner näyttää uutuudellaan pyrkivän kliseisyyden maailmanennätykseen. Epäonnistuttuaan kahdessa välityössään Waterworld (1995) ja Postman (1997) ohjaaja palaa nyt juurilleen. Armoton maa on 1800-luvun loppupuolelle sijoittuva yltiöperinteikäs kuvaus kahdesta elämää nähneestä karjanajajasta, heidän ystävyydestään ja tietysti miehisestä kunniasta. Ihan hyviä aiheita sinänsä, mutta ne upotetaan mahtipontiseen paatokseen ja rautalangasta väännettyihin opetuksiin.
Jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana on lausuttu juhlavasti sellaiset kuolemattomat repliikit kuin "Ei kannata menettää miehen luottamusta korttipakan tähden" ja "Siinäpä vasta rehellinen cowboy, hänen jälkeensä muotti rikottiin". Näin saadaan kätevästi määriteltyä Bossin (Robert Duvall) ja Charleyn (Costner) luonteet ja arvomaailma. Boss on viisas vanha cowboy ja väkivaltaa vastustava pasifisti, ja Charley vähäpuheinen toiminnan mies, jolla on synkeä sotamenneisyys. Hänestä on vapaussodassa kehkeytynyt nihilisti-tappaja, vähän niin kuin Cruisen Tompasta Viimeisessä samuraissa.
Nämä kaksi sitten ajavat karjaa halki preerian, riippanaan kokemattomat apurit, tyhmä jätti Mose (Teho-osastosta tuttu Abraham Benrubi) ja nuori meksikaani Button (Äitiäs kans -leffasta muistettava Diego Luna). Kun ensimmäinen teurastetaan pelkurimaisesti ja toinen jätetään puolikuolleena virumaan, tosimiesten on lähdettävä kaupunkiin hakemaan lääkärin hoitoa - sekä kostoa.
Syypäitä veritekoon ovat kaupungin maanomistajat, jotka vihaavat maillaan kulkevia karjanajajia eli vapaalaiduntajia. Nämä herrat ja sheriffi (James Russo) ovat tietysti läpeensä korruptoituneita ja ahneita, ja pahin kaikista on sikamainen pohatta Baxter (Michael Gambon). Vihaksihan se pistää tulisieluisen Charleyn, joka voisi heti ladata kaikki täyteen reikiä. Onneksi pasifisti-Boss on kertomassa mistä kunniassa oikeasti on kysymys.