Kahden kehitysvammaisen pojan ja yhden harvinaista luustosairautta sairastavan tytön äiti, Anne Mäkinen, 58, on käynyt välillä jaksamisensa äärirajoilla.
Kolmekymmentä vuotta sitten Anne Mäkinen sai miehensä kanssa esikoispoikansa. Raskaus oli sujunut normaalisti, mutta synnytyksessä tuli ongelmia.
Ponnistusvaihe pitkittyi yli tuntiin. Poika syntyi velttona, ja hänet jouduttiin elvyttämään.
– Pian syntymänsä jälkeen Toni sai sairaalabakteerin ja joutui jäämään sairaalaan kuukaudeksi. Kun pääsimme kotiin, meille sanottiin, että poika oli niin sanottu riskilapsi.
Epilepsia ja kehityksen viivästymä
Kotona Toni oli itkuinen, eikä syöminenkään sujunut normaalisti. Varsinaiset ongelmat alkoivat, kun Toni oli 2,5-vuotias.
– Hän alkoi saada rajuja epilepsiakohtauksia ja oli tajuttomana pitkiäkin aikoja. Epilepsia-diagnoosin jälkeen oikean lääkkeen löytyminen kesti kauan. Pojalla todettiin myös kehityksen viivästymä.
Samana syksynä, kun Toni sairastui epilepsiaan, Anne sai toisen lapsensa, Tanjan. Anne arvasi heti jotain olevan vialla.
– Tytön jalat olivat hassunnäköiset, ja aloin epäillä jotain. Hänellä oli myös kylkiluita poikki, ja keuhkoista kuului outoja ääniä. Kun tyttö oli viikon ikäinen, meille kerrottiin varoittamatta, että tyttö sairasti harvinaista luustosairautta, ja hänen luunsa olivat erittäin hauraat.
