Saksa/USA/UK 2006. Ohjaus: Geoffrey Sax. Käsikirjoitus: Anthony Horowitz. Tuotanto: Steve Christian, Andreas Grosch, Marc Samuelson, Peter Samuelson. Kuvaus: Chris Seager. Leikkaus: Andrew MacRitchie. Musiikki: Alan Parker. Pääosissa: Alex Pettyfer, Alicia Silverstone, Mickey Rourke, Missi Pyle, Bill Nighy, Sophie Okonedo, Robbie Coltrane, Ewan McGregor. Kesto: 93 min.
Pääosin brittivoimin toteutettu Alex Rider & Stormbreaker on ilahduttava elokuvauutuus, vaikkei action-pätkä kotimaassaan ole huimaa menestystä nauttinutkaan. Anthony Horowitzin suosittuihin nuorten kirjoihin perustuva ja tekijän itsensä käsikirjoittama elokuva on tarina 14-vuotiaasta Alexista (Alex Pettyfer), josta tiedustelupalvelu MI6 muokkaa todellisen teini-Bondin.
Vaisun White Noisen (2005) ohjaaja Geoffrey Sax on tällä kertaa huomattavasti paremmassa vedossa. Alex Rider & Stormbreaker alkaa mukaansatempaavalla avausjaksolla, gambiitilla, jossa nimihenkilön agenttisetä Ian Rider (Ewan McGregor) puikkelehtii pakoon verenhimoisia uhkaajiaan. Ovelista vedoistaan huolimatta Ianille käy huonosti, ja Alex jää yksin sedän amerikkalaisen taloudenhoitajan (Alicia Silverstone) kanssa. Hautajaisten yhteydessä poika oivaltaa, ettei rakkaan isähahmon elämä tainnutkaan olla ihan tavallista arjen pakkopullaa. Tutkiessaan outoja sattumuksia Alex pääsee sedän kaksoiselämän jäljille – elämän, johon myös Alexia on hänen itsensä tietämättä alusta alkaen koulittu. Setä on opettanut pojalle taistelulajeja, vuorikiipeilyä yms.
Lontoon Liverpool Streetin aseman yhteydessä sijaitsevan MI6:n päämaja rekrytoi Alexin jatkamaan edesmenneen ässäagentin työtä. Tiedustelupalvelun tähtäimessä on eksentrinen miljonääri Darrius Sayle (Mickey Rourke), jonka tuleva hyväntahdon ele haiskahtaa vilunkipeliltä. Sayle aikoo lahjoittaa brittikouluille suunnittelemansa Stormbreaker-tietokoneet, joiden hän lupaa mullistaa koko koulumaailman. Alex soluttautuu Saylen tukikohtaan ja saa selville jotain ihan muuta: koulukiusattu porho janoaa kostoa Englannin omahyväiselle pääministerille (Robbie Coltrane), joka aikoinaan kulutti samaa koulunpenkkiä Saylen kanssa.
Juoni on tietenkin pelkkä tekosyy ja Stormbreaker sen kiemurat motivoiva katalysaattori, macguffin. Itse matkanteko on monesti määränpäätä mielenkiintoisempi, niin tälläkin kertaa. Pellavapäisen poika-agentin yhteenotot aikuisten vihulaisten kanssa ovat mietittyjä ja mielikuvituksellisia, kuten mm. kohtaus autoromuttamolla osoittaa. Maastopyörällä temppuileva pisamanaama on rooliinsa ehkä piirun verran liiankin vakava, mutta ensisijaisen kohderyhmän (11-14-vuotiaat pojat) samaistumista sekin todennäköisesti vain helpottaa.
Yleisilme on eurooppalaisen onnistunut – elokuva liikkuu pätevästi niissä rajoissa, jotka ikäraja, camp-teema ja Bond-traditio sille ovat asettaneet. Tiedustelupalvelun pomo (Bill Nighy) alaisineen (mm. Sophie Okonedo, Stephen Fry) pysyttelee kuivan asiallisilla linjoilla, mikä tuottaa hupia etenkin varttuneemmille katsojille. Konnaosasto onkin sitten huimasti hulvattomampi, kuten jenkkivahvistusten, Mickey Rourken ja Missi Pylen, irvokkaista habituksista voi päätellä. Rourke muistuttaa Jack Nicholsonin Jokeria alkuperäisestä Batman-elokuvasta (1989), Pyle puolestaan Sandra Bernhardin konnamaista kokottia Hudson Hawkista (1991).
Viihdyttävyydessään elokuva on etupainotteinen: meno muuttuu sitä monotonisemmaksi mitä pitemmälle juoni etenee. Ewan McGregorin lyhyt esiintyminen jättää elokuvaan erikoisen varjon; hänen seurassaan olisi viihtynyt paljon pitempäänkin.
teksti: Outi Heiskanen