Mitsubishi Pajeron nykyinen neljäs sukupolvi tuli markkinoille yli kahdeksan vuotta sitten. Pienistä päivityksistä huolimatta korimallin ikä näkyy.
Mitsubishi Pajero on työkone, josta on turha etsiä viimeisimpiä tekniikan hienouksia. Oikeastaan jotkut yksityiskohdat muistuttavat enemmän 90-luvusta, kuin tästä päivästä. Tätä selittää osittain se, että nykyinen neljäs sukupolvi tuli markkinoille jo vuonna 2006. Matkan varrella autolle on tehty pieniä päivityksiä, mutta peruskonstruktio on säilynyt käytännössä muuttumattomana. Samaa maltillista linjaa jatkavat myös viimeisimmät uudistukset. Keulalle on tullut led-päiväajovalot ja puskuria/maskia on muotoiltu uusiksi. Jotain kertoneekin sekin, että lehdistötiedotteessa mainitaan erikseen uudistuneesta avaimesta.
Ajettavuudeltaan Pajero on aito maasturi. Rattia saa pyörittää parkkipaikoilla kyllästymiseen saakka. Peräti 11,4 metrin kääntösäde tuottaa ahtaissa paikoissa harmaita hiuksia. Tavalliseen arkiliikkumiseen löytyy siis mielekkäämpiäkin vaihtoehtoja. Toisaalta jos autolta vaatii hyvää vetokykyä ja maastossa tulee silloin tällöin käytyä, ovat vaihtoehdot vähissä. Oikeastaan vain Mercedeksen G-sarja ja Toyota Land Cruiser tarjoavat vastaavanlaisia ominaisuuksia.
Pajero sopii hyvin esimerkiksi vaunun vetämiseen sillä suurin sallittu jarrullisen perävaunun massa on peräti 3 500 kiloa. Haastavassa maastossa voi puolestaan kytkeä keskitasauspyörästön lukon päälle, jolloin matka jatkuu käytännössä niin pitkälle kun kuljettajan usko antaa myöten.
Suurin heikkous on työkonemainen voimalinjasto. Dieselmottori on äänekäs ja vanhahtava automaattivaihteisto vie kiihdytyksistä parhaan terän pois. Suorituskyky ei siis nostata suuria menohaluja, mutta reilun 2200 kilon omapainoon nähden 200-hevosvoimainen dieselmoottori suoriutuu tehtävästään kelvollisesti.
Ohjaamo on säilynyt malliuudistuksessa ennallaan ja se näkyy myös yksityiskohdissa. Keskikonsolin viihdejärjestelmän näyttö muistuttaa grafiikaltaan enemmän 90-luvun pelikonsoleita kuin nykyajan tarkkoja lcd-näyttöjä. Isot hallintalaitteet ovat puolestaan käytettävyydeltään hyvät, mutta koruttoman näköiset.
