Suomen kinesiologiayhdistyksen puheenjohtaja ja aivojumppakouluttaja Anja Valtonen on saanut aivojumpasta apua nivelreumaansa. Menetelmä on auttanut myös opinnoissaan taistelleita.
Aivojumppa kehitettiin 1970-luvulla oppimisvaikeuksia helpottamaan. Sittemmin sitä on käytetty myös muun muassa lieventämään stressiä, kehittämään tasapainoa sekä tehostamaan muistamista.
Anja Valtonen sai aivojumpasta avun nivelreumaansa.
– Sairastuin nivelreumaan jo lapsena. Nyt istun pyörätuolissa. Aivojumppa on minulle fyysistä, hyvää ja rasittamatonta kuntoliikuntaa, Valtonen sanoo.
– Aivojumpan myötä minun on ollut helpompi ilmaista itseäni ja olla läsnä. Pystyn käsittelemään ympäristöstä tulevaa tietoa ja reagoimaan siihen aistit hereillä. Tietojenkäsittely- ja vuorovaikutustaitoni ovat sujuvoituneet.
Neljäsluokkalainen oppi lukemaan
Valtonen sanoo, ettei ole ainoa, joka on saanut menetelmästä apua.
– Erään neljäsluokkalaisen tytön opettajat olivat sitä mieltä, ettei hän koskaan oppisi lukemaan. Kun tyttö oli tehnyt vajaan lukukauden ajan aivojumppaliikkeitä, hän olikin lukenut jo monta kirjaa.
Valtonen kertoo myös teekkarista, joka pelkäsi jäävänsä kokonaan valmistumatta.
– Naisella oli suorittamatta alkuvuosien matematiikan kursseja, joista hän ei ollut päässyt läpi. Myös diplomityö kangerteli.
– Hakiessaan minulta apua tammikuussa hän oli ikään kuin kokovartalokipsissä. Selvitimme, että häntä hallitsi täydellisesti oikea puoli vartalosta – oikea aivopuolisko, oikea silmä, oikea korva, oikea käsi ja oikea jalka.