Siinä missä luokkatoverit omaksuivat lukutaidon helposti, kirjaimet taipuivat Helin silmien edessä sikin sokin.
Heli istuu ylioppilaskirjoituksissa jännittyneenä penkissä ja rustaa Saksan ainetta. Opettaja odottaa tunnolliselta oppilaaltaan vähintään C:n arvosanaa. Heli yrittää vastata kaikin keinoin haasteeseen.
Kokeen tulokset romuttavat tavoitteen kertaheitolla. Heli on tulkinnut aineen otsikon väärin, ja teksti ei vastaa lainkaan tehtävänantoa.
Tällaisia haasteita kouluaika toi lukihäiriöisen Helin eteen.
− Olin peruskoulussa kiltti ja hiljainen oppilas. Huomasin jo varhain, ettei lukeminen sujunut minulta kuten muilta. Opin vasta kolmannella luokalla lukemaan kunnolla, Heli kertoo.
Mikäli Helillä olisi ollut tuolloin oppimisvaikeuksista samat tiedot kuin nykyään, hän olisi saanut diagnoosin jo puolivuotiaana.
− En kontannut vauvana lainkaan. Nykyään tiedetään, että konttaamattomuudella on yhteys lukivaikeuteen tai oppimivaikeuksiin.
Laiskan maineessa
Lukihäiriön vuoksi vieraiden kielten opiskelu osoittautui Helille haastavaksi.
− En erota äänteitä, kun joku puhuu. Tämä vaikeutti englannin, ruotsin ja saksan opiskelua. Esimerkiksi sanaston opettelu oli hirveän työlästä, Heli muistelee.