Äiti lyttäsi 10-vuotiaansa uratoiveet – korjasi virheensä jälkikäteen näillä neljällä sanalla

Mitä vastata tubettajan tai ammattipelaajan urasta haaveilevalle lapselle? Yhdysvaltalaisäiti lyttäsi ensin 10-vuotiaan poikansa unelmat, mutta ymmärsi sitten sanoneensa samalla, ettei lapsen unelmilla ole merkitystä.

Poplaulaja, astronautti, prinsessa, taidemaalari… Lapset eivät välttämättä haaveile käytännöllisestä ammatista, jolla saisi leivän pöytään, vaan unelmalistalla saattaa olla epätavallisiakin asemia, joiden saavuttamista vanhempi pitää epätodennäköisenä ja -käytännöllisenä.

Nykyisin yhä useampi lapsi ja nuori unelmoi tubettajan tai ammattipelaajan työstä. Työ ei välttämättä ole helppoa ja harva pääsee oikeasti sillä tienaamaan, mutta vanhemman olisi syytä sivuuttaa takaraivossaan tykyttävä käytännöllinen näkökulma ja antaa lapsensa unelmoida.

Tämän on todennut yhdysvaltalainen Kristin Shaw, joka kertoo Today-sivustolla ilmestyneessä kirjoituksessaan, miten oppi lopulta kannustamaan 10-vuotiasta poikaansa unelmointiin ja samalla luovuuteen.

Ensin äiti lyttäsi poikansa unelmat

Kuten moni muu lapsi, myös Kristinin poika rakastaa pelaamista ja nettimaailmaa. Kun poika kertoi äidilleen haluavansa pelaajaksi tai tubettajaksi, oli vanhemmalla vastaus valmiina. Pojasta ei sellaista tulisi. Oli useita hyviä syitä, miksi lapsen pitäisi olla enemmän pois netistä.

Poika oli vihainen ja loukkaantunut, sillä hänen äitinsä ei tukenut lapsensa unelmaa. Kyyneleet valuivat poskia pitkin, kun tulevaisuuden unelman lyttäsi henkilö, jota hän eniten rakastaa. Pojasta tuntui, että hänen unelmansa eivät kelpaa, että ne ovat sanalla sanoen roskaa.

Pyydettyään apua ystäviltään Kristin ymmärsi reagoineensa lapsensa unelmiin täysin väärällä tavalla. Mitä hänen olisi pitänyt sanoa, on: ”Eikö se olisikin mahtavaa?”

Neljä sanaa saivat pojan luovuuden puhkeamaan kukkaan

Koska, myönnettäköön, eiköhän melkein jokainen ole lapsena haaveillut jostain, minkä vanhemmat tiesivät saavuttamattomaksi. Mutta nauroiko vanhempi lapsensa unelmille? Sanoiko aikuinen haaveiden olevan mahdottomia?

– Kertomalla pojalleni, ettei hänestä voisi tulla pelaajaa, kerroin samalla, että hänen haaveensa ja unelmansa ovat merkityksettömiä. Minun pitäisi olla se, joka kannustaa häntä ja kertoo hänelle, ettei edes taivas ole rajaa. Että hän voi olla mitä tahansa tai kuka tahansa hän haluaa, Kristin kirjoittaa.

Niinpä hän alkoi vastaamaan haaveilevalle lapselleen: ”Eikö se olisikin mahtavaa?”

Kun Kristin muutti reagoimistapaansa, hän huomasi samalla, että poika alkoi unelmoida entistä enemmän, mikä näkyi myös luovuutena. Poika rakensi olohuoneeseen vuoristoradan pehmoleluille ja suunnitteli kokonaisen huvipuiston paperille.

– Nämä neljä sanaa ovat potkaisseet oven auki mahdollisuuksiin. Eikä hetkeäkään liian aikaisin, Kristen luonnehtii. 

Lue myös:

    Uusimmat