Aikuisetkin kiusaavat netissä: "Hyvin harva tapaus esitutkintaan"

Kun poliisi jalkautui IRC-galleriaan vuonna 2008, työsarkaa aiheutui lähinnä nuorista. Viime vuosina Facebookin houkuteltua varttuneemmatkin sosiaalisen median pariin myös aikuiset ovat alkaneet työllistää nettipoliisia yhä enemmän, kertoo vanhempi konstaapeli Jutta Antikainen Helsingin nettipoliisista.

Yhteydenottoja poikivat esimerkiksi kärjistyneet nettikeskustelut, sosiaaliseen mediaan siirtyneet kaunat ja kiusaamismielessä luodut valeprofiilit.

– Nettikeskusteluiden yleinen ongelma on, että vaikka keskustelu olisi kuinka asiapitoista ja hyvää, muutama kommentoija voi vesittää sen esimerkiksi lähettämällä valtavan määrän viestejä tai herjaamalla muita kirjoittajia, Antikainen kuvailee.

– Mielipiteiden takia voidaan alkaa haukkua ja loukata toisia. Tuntemattomasta henkilöstä voidaan luoda esimerkiksi valeprofiileita tai levittää väärää tietoa.

Aikuiset ihmiset kiusaavat netissä siis samoin kuin nuoretkin – yhtä erityispiirrettä lukuun ottamatta.

– Sosiaalisessa mediassa, lähinnä Facebookissa, aikuisten kiusaaminen voi liittyä esimerkiksi avioeroihin ja huoltoriitoihin, Antikainen kertoo.

Kiusaaminen ei ole rikos

Miten poliisi sitten voi puuttua esimerkiksi avioeron likapyykin riepottelemiseen Facebookissa?

Antikainen kertoo, että monesti tilanteen rauhoittamiseen riittää nettipoliisin profiilistaan lähettämä yksityisviesti, jolla kimpaantunutta kirjoittajaa herätellään ajattelemaan toimintansa järkevyyttä. Järeämmät konstit ovat tarpeen vain harvoin.

– Ihmiset usein ajattelevat, että nyt tuo sanoi noin ja teen siitä rikosilmoituksen. Ei se rikosilmoitus ole mikään autuaaksi tekevät asia, Antikainen huokaa.

Tuntemattoman yksittäiset tölväisyt eivät vielä ole kiusaamista, vaan kiusaaminen on systemaattista toimintaa. Niin inhottavaa kuin se onkin, Antikainen muistuttaa, ettei kiusaaminen itsessään ole rikos. Pahimmillaan nettikiusaaminen voi kuitenkin täyttää kunnianloukkauksen tai laittoman uhkauksen merkit. Nämä ovat kuitenkin asianomistajarikoksia, joita tarkastellaan aina tapauskohtaisesti.

– Kunnianloukkauksesta voi olla kyse, jos toiseen kohdistetaan pilkkaavia, rasistisia tai esimerkiksi ulkonäköä rajusti arvostelevia viestejä. Laittoman uhkauksen taas pitää antaa perusteltu syy olettaa, että henkilökohtainen koskemattomuus on uhattuna, Antikainen selventää.

Tuntemattoman uhkaileva heitto keskustelupalstalla ei siis vielä riitä rikosilmoituksen tekemiseen, mutta jos esimerkiksi pitkään piinannut nettituttava vaikkapa kertoo tietävänsä, missä asut ja tappavansa sinut, voi perustellusti ottaa yhteyttä poliisiin. Harvoin hätä kuitenkaan on todellinen.

– Suurin osa on pikaistuksissaan tehtyjä heittoja, tai suu on päätetty puhua puhtaaksi sitten kun on otettu miestä väkevämpää, Antikainen rauhoittelee.

Antikaisen mukaan nettipoliisille tehdyistä kiusaamiseen liittyvistä ilmoituksista esitutkintaan asti etenee vain hyvin harva tapaus.

Mitä tehdä kiusaamistilanteessa?

Antikainen kertoo monen ajattelevan, että sananvapauden turvin voi netissä huudella mitä vain. Vapauteen liittyy kuitenkin aina vastuuta, ja sitä Antikainen vierittää paitsi huutelijoille myös heidän yleisölleen.

– Itse ajattelen, että mitä sitten? Huudelkaa vaan. Kukaan ei riitele yksinään, vaan siihen tarvitaan aina kaksi. Ei ainakaan kukaan täysipäinen ihminen, Antikainen puuskahtaa.

Hänen mukaansa tulehtuneessa tilanteessa ei ensimmäiseksi kannata huutaa poliisia apuun vaan miettiä, miten voi vaikuttaa asiaan omalla käyttäytymisellään. Keskusteluun voi olla menemättä, loukkaamisen voi jättää huomiotta tai voi olla yhteydessä ylläpitoon, Antikainen listaa selviytymiskeinoja.

– Mieti, miten voisit omalla käyttäytymiselläsi vaikuttaa siihen, että ongelmia ei tulisikaan.

Studio55.fi/ Milja Haaksluoto

Kuvat Colourbox.com

Nettikiusaaminen satuttaa – Sirpa sai niskaansa yli sadan naisen vihat

Työpaikkakiusattu kertoo: Jouduin psykiatriseen hoitoon

Lukijoiden huoli verkkopalveluista: Sähköistyminen saattaa ihmiset eriarvoiseen asemaan