Hanna Teerijoen urheilu-ura hakee vertaistaan. Kuuden eri lajin maajoukkueessa pelannut monitaituri on voittanut kaikkiaan 26 Suomen mestaruutta, ja kädet käyvät edelleen kiitettävästi: Teerijoki palkittiin äskettäin jääpallon naisten kotimaisen pääsarjan parhaana pelaajana 56 vuoden iässä.
Teerijoen mukaan hänellä oli lapsena Kemissä vapaa-ajan vaihtoehtoina käytännössä kirkko tai jääpallo, ja valinta kallistui jääpalloon. Sen jälkeen on tapahtunut.
Tuorein luku tarinaan kirjoitettiin hiljattain, kun muutama vuosi sitten bravuurilajinsa pariin palannut Teerijoki oli kuluneella kaudella HIFK:n paras pistenainen ja koko pääsarjan pistepörssin viitonen. Yhdeksässä ottelussa syntyivät tehot 7+10=17. HIFK saavutti neljän joukkueen sarjassa pronssia, ja Teerijoki palkittiin 56-vuotiaana sarjan parhaana pelaajana.
– Kun on vanha, niin on vanha muisti. Muistin, miten tämä suurin piirtein menee. Ehkä vanha taika oli olemassa, Teerijoki veistää MTV Urheilulle.
Vuodet ovat muuten muuttaneet suhtautumista. Urheilu oli Teerijoelle uran huippuaikoina hänen omien sanojensa mukaan henki ja elämä, mutta nykyisin hän suhtautuu liikkumiseensa hauskana harrastuksena.
– En ole osannut ottaa jääpalloa vakavasti. Tämä on enemmänkin mukava tapa olla yhdessä ja liikkua.
56-vuotias suomalainen palkittiin juuri pääsarjansa parhaana pelaajana – huippuvuosien tyly ratkaisu jätti kuuden eri lajin maajoukkuelegendaan pysyvän arven: "Elämästäni puuttuu se tunne"
Jääpalloliitto veti maton alta
Teerijoki on pelannut aikoinaan maajoukkuetasolla jääpallon lisäksi jalkapalloa, jääkiekkoa, maahockeyta, kaukalopalloa ja golfia, jonka parissa hän toimii nykyään aktiivisesti. Suonen mestaruuksia Teerijoki on voittanut kaikissa näistä lajeista lukuun ottamatta jääkiekkoa, josta hänellä on kuitenkin kaksi Ruotsin mestaruutta.
Teerijoki pystyi aikoinaan pelaamaan jääpalloa ammattilaisenakin ja elättämään sillä itsensä. Teerijoki pääsi tahkoamaan lajia miesten tasolla Norjassa, ja Suomessakin näin oli käydä, kun HIFK tarjosi joukkueen kanssa kesäaikaan harjoitelleelle naiselle sopimusta 1990-luvun alussa.
– Se mahdollisuus loi itselleni uusia ulottuvuuksia. Tuntui, että onpa makeaa, että voi päästä kokemaan jotain tuollaista.
Jääpalloliitto veti kuitenkin maton alta sääntömutoksella, jonka myötä naiset eivät voineet pelata miesten joukkueessa.
– Kyllä se pienen arven minuun jätti. On hienoa, että se on nykyisin mahdollista ja ihmiset pystyvät harrastamaan niin sanotusti yli rajojen, vaikka omalla kohdallani se jäi kokematta. Minun elämästäni puuttuu se tunne: en päässyt sitä koskaan kokemaan, Teerijoki kuvaa.
Jääpalloliitto puhui tuolloin loukkaantumisriskistä, mutta todennäköisemmin se pelkäsi taitavan naisen nolaavan miehet.
– Luulen, että kyse oli vanhoillisesta ajattelusta, ettei voinut tulla kysymykseenkään, että nainen pelaa miesten joukkueessa, HIFK:n miehiä sittemmin 1993–94 valmentanut Teerijoki sanoo.
Mutkan kautta maahockeyn pariin
Suomalaisittain eksoottisin Teerijoen harrastamista lajeista on maahockey, jääpallon ja jääkiekon kantalaji. Sitä hän ajautui aikoinaan pelaamaan mutkan kautta.
– Muuttaessani Norjaan olin pelannut vielä futista HJK:ssa ja maajoukkueessa. Norjalainen managerini kielsi jalkapallon jalkojen takia. Nautin ammattilaisen elämästä siellä siihen aikaan, mutta minua ei olisi voitu jalkapalloa pelatessani vakuuttaa ja palkat jäisivät saamatta.
Kesäisin Suomessa asuneen Teerijoen mieleen juolahti tällöin ajatus jääpalloa muistuttavasta maahockeysta.
– Siitä se lähti ja tykkäsin ihan hirveästi. Mehän kävimme pelaamassa Euroopassa: Italiassa, Englannissa ja vaikka missä kuljettiin sen lajin puitteissa. Päästiin näkemään, mitä se maailmalla on. Sehän on ihan superhieno laji.
"Laji kuin laji, aina haasteena vastaan"
Miten Teerijoki ylipäätään päätyi niin monen eri lajin pariin? Etusijalla eivät hänen mukaansa olleet niinkään mahdollisimman monien eri urheilumuotojen mestaruudet tai maajoukkue-edustukset.
– Nautin monenlaisesta liikkumisesta, ja minua on aina innostanut urheilussa itsensä kehittäminen. Oli laji kuin laji, halusin ottaa sen aina haasteena vastaan ja kehittyä mahdollisimman monipuolisesti. Kun perusosaaminen oli jo jollain tasolla, ei ollut kauhean vaikeaa hypätä eri lajien pariin.
Teerijoki kokee, että jääpallo antoi hänelle hyvät pohjat moneen muuhun urheilumuotoon.
– Jääpallon ansiosta kaikki muut lajit pääsivät varmasti kehittymään aika nopealla tahdilla vieressä johtuen siitä, että se laji on niin nopea. Kun peliäly kasvoi sen lajin puitteissa, se oli helppo siirtää mihin tahansa lajiin.
– Jalkapallo ja maahockey ovat käytännössä jääpalloa hitaammassa versiossa. Golf on erilaista, mutta siihen jääpallosta on pystynyt ammentamaan lyömistä ja svingaamista.
"Me nauraa käkätimme"
Teerijoki on pystynyt ammentamaan paljon myös häntä aikanaan valmentaneen jalkapallolegenda Aulis Rytkösen opeista. Niitä hän kiittelee vuolaasti.
– Aulis vainaja Rytkösen perusoppisääntö jäi vahvasti kantamaan koko elämää. Hän sanoi meille aina ennen pelin alkua, että muistakaa, että sellainen on hyvä pelaaja, joka pistää toisen pelaajan loistamaan.
– Hän myös opetti meille yksinkertaisia asioita, joiden ansiosta minä olen aikanaan kehittynyt vahvaksi urheilijaksi. Yksinkertaisilla harjoitteilla ja yksinkertaisilla tekemisillä vahvistettiin henkilökohtaista osaamista.
Tuota osaamista oli myös terävästi leikkaava ajatus.
– Pelasin Ruotsissa jääpalloa naisten mestaruussarjassa, kun vastustaja teki maalin ja maalivahti lähti tuulettamaan sitä puoleen kenttään. Sanoin kaverille, että nostetaan pallo nopeasti keskipisteelle. Kaveri syötti minulle, ja minä löin pallon suoraan maalivahdin yli maaliin. Se oli heti heille kylmä suihku.
– Ne tuuletukset päättyivät siihen ja me nauraa käkätimme.
