Elinsiirto pelasti Tom Håkansin elämän | MTV Uutiset
35 vuotta sitten toinen lapsi pelasti Tomin hengen: "Hän ei saanut jatkaa elämäänsä"
Mustasaarelainen Tom Håkans sai uuden sydämen vain kaksivuotiaana. Operaatiosta kirjoitettiin mediassa, koska kyseessä oli tuolloin historiallinen leikkaus.MTV / Tom Håkansin kotialbumi
Tänä kesänä tuli kuluneeksi tasan 35 vuotta siitä, kun mustasaarelaiselle Tom Håkansille tehtiin historiallinen sydämensiirto. Hän oli tuolloin vain kaksivuotias.
Pienen Tom Håkansin perheessä Mustasaaren Iskmossa Pohjanmaalla elettiin yöllä 29. heinäkuuta 1991 jännittäviä hetkiä.
Tomin sydän oli sairas, ja hän oli ollut elinsiirtojonoissa toukokuusta asti. Tilanne oli ollut jonkin aikaa jopa niin kriittinen, että lääkärit eivät olleet antaneet Tomille elinaikaa kuin pari viikkoa.
Tomin sairaus oli restriktiivinen kardiomyopatia, joka liittyi harvinaiseen geneettiseen Noonanin oireyhtymään. Synnynnäistä sydänvikaa oli epäilty muun muassa siksi, että heikossa kunnoissa ollut lapsi sairasti usein flunssaa ja sai toistuvasti erilaisia infektioita.
Tomin ainoa pelastus oli joltakulta toiselta lapselta saatu uusi sydän. Iso mutka matkassa oli myös se, että tuohon aikaan niin pienille lapsille ei ollut tehty sydämensiirtoja Pohjoismaissa.
Tomin vanhemmat harkitsivat matkustamista hänen kanssaan jopa Yhdysvaltoihin, joka oli tuolloin alan tutkimuksen ja lääketieteellisen osaamisen edelläkävijä. Matka olisi kuitenkin ollut hyvin kallis. Ei myöskään ollut varmaa, olisiko Tom kestänyt niin pitkää lentoa.
Huojentava puhelu tuli maanantaina 29. heinäkuuta 1991 kello 1.30. Toisessa päässä oli Helsingin yliopistollisen sairaalan elinsiirtoyksikön johtaja. Hän kertoi, että oli löytynyt sydän, joka sopi "pikku-Tomille".
Jo pari tuntia myöhemmin Tom ja hänen vanhempansa olivat ambulanssilentokoneessa matkalla Vaasasta Helsinkiin.
Nyt 37-vuotiaalla Håkansilla ei ole tarkkoja muistoja ajalta ennen sydämensiirtoa. Myöhemmät lapsuusvuodet hän muistaa eläneensä tavallista pikkupojan elämää.
– Olin erittäin kiinnostunut erilaisista urheilulajeista. Kokeilin esimerkiksi jalkapalloa, kalastusta, golfia ja kaukalopalloa. Lapsuuteeni kuuluivat myös sisarusten väliset riidat ja kaikki muu siihen liittyvä, Håkans kertoo MTV Uutisille.
Lapsuusvuosiin kuuluivat lisäksi toistuvat sairaalakäynnit.
Joka vuosi 18-vuotiaaksi asti hän vietti kokonaisen viikon Helsingin Lastenklinikalla. Siellä tehtiin laajoja tutkimuksia, kuten koepalatutkimuksia ja angiografioita, joilla seurattiin siirtosydämen toimintaa.
Hoitajista ja lääkäreistä tuli vähitellen tuttuja.
Tom, äiti ja sisko sairaalan pihalla.Tom Håkansin kotialbumi
Tom äitinsä kanssa sairaalassa.Tom Håkansin kotialbumi
Äidin sylissä ruokakin maistui.Tom Håkansin kotialbumi
Sairaala tuli niin Tomille kuin hänen perheelleenkin tutuksi.Tom Håkansin kotialbumi
Kun Tom täytti 12, hänelle tehtiin myös skolioosileikkaus. Toinen skolioosileikkaus oli edessä 16-vuotiaana.
– Sen jälkeen en enää jatkanut urheiluharrastuksia samalla tavalla.
Koulussa Tomia kiusattiin.
– Valitettavasti opettajat tai rehtori eivät tehneet tilanteelle käytännössä mitään. He saattoivat ehkä pelätä koulun hyvän maineen puolesta, hän kertoo.
Tomilla oli pienenä seuraa kahdesta sisaruksestaan. Kuvassa koko perhe.Tom Håkansin kotialbumi
Siirtosydän pompottaa Håkansin rinnassa uskollisesti edelleen 35 vuotta leikkauksen jälkeen.
Håkans on skolioosin takia työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta kertoo elävänsä aktiivista ja luovaa elämää artistina, lauluntekijänä ja tapahtumajärjestäjänä.
Lisäksi hän luennoi elämäntarinastaan sydänyhdistyksille ja "muille aiheesta kiinnostuneille".
Lääkärintarkastukset ovat yhä olennainen osa arkea. Sydämen toimintaa seurataan kolmen kuukauden välein, ja aamuin illoin hän ottaa lääkkeitä, jotka estävät elimistöä hylkimästä siirrettyä elintä.
– Kontrollitutkimukseni ovat edelleen olleet hyviä, koska aina on olemassa riski, että elimistö alkaa jossain vaiheessa hylkiä sydäntä, Håkans arvioi.
– Hyljinnänestolääkkeitä minun täytyy käyttää joka päivä loppuelämäni ajan. Ne ovat kuitenkin hyvin voimakkaita ja vaikuttavat terveyteen monin tavoin. Minulla on esimerkiksi toistuvia vatsavaivoja lähes päivittäin.
Håkans ei tiedä, kestääkö sama sydän koko loppuelämän.
– Tiedän kuitenkin, että jotkut sydämensiirron saaneet ovat joutuneet myöhemmin uuteen sydämensiirtoon esimerkiksi hyljintäreaktioiden tai muiden komplikaatioiden vuoksi.
Suomi on elinsiirtojen kärkimaita. Juttu jatkuu videon alla.
11:13Viiden jälkeen -ohjelmassa puhuttiin elinsiirroista helmikuussa 2025.
Juhlapäivää vietetään vuosittain
Joka vuosi 29. heinäkuuta Håkans ja hänen perheensä viettävät päivää, jota Håkans itse kutsuu toiseksi syntymäpäiväkseen.
Vuosipäivänä perhe kokoontuu juomaan kahvia ja syömään kermakakkua tuoreiden mansikoiden kanssa.
Håkans kertoo omien ajatuksensa olevan silloin pienessä pojassa, joka luovutti hänelle oman sydämensä.
– Erityisesti vuosipäivän aikaan ajattelen paljon luovuttajaa. Hän ei saanut itse jatkaa elämäänsä, mutta antoi minulle elämän suurimman lahjan.
Viime kesänä "toisen syntymäpäivän" tienoilla tapahtui jotain hyvin ainutlaatuista, kun Håkans tapasi leikkausryhmää aikoinaan johtaneen Mauri Leijalan uudestaan.
Håkans vieraili nyt jo eläkkeellä olevan Leijalan kotona, jossa he ottivat yhdessä uuden valokuvan 34 vuotta ensiotoksen jälkeen.
Kuvassa Tom hänet leikanneen Mauri Leijalan sylissä vuonna 1991.Tom Håkansin kotialbumi
Tom Håkans ja Mauri Leijala tapasivat uudestaan kesällä 2025.Tom Håkansin kotialbumi
Håkans kertoo, että jälleennäkeminen oli molemmille voimakas ja tunteikas.
– Oli hyvin erityistä tavata Mauri uudelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen. Hän ja koko leikkausryhmä mahdollistivat sen, että sain uuden elämän ja olen tässä tänään. Tuntemaani kiitollisuutta on vaikea pukea sanoiksi, Håkans sanoo.
– Minusta oli myös erittäin kiinnostavaa kuulla hänen kertovan omasta elämästään ja työstään.
Vaikka leikkauksesta on jo vuosikymmeniä, Håkans pelkää, että sydän joskus lakkaa toimimasta.
– Se on yksi suurimmista peloistani, hän myöntää.
– Sydämen kanssa elämiseen liittyy aina tietty epävarmuus. 35 vuoden jälkeenkin tiedän, että hyljintäreaktio tai jokin muu komplikaatio on mahdollinen.
Tom haluaa silti välittää toivoa muille ihmisille.
– Haluan osoittaa, että mahdollisuuksia voi olla silloinkin, kun tilanne näyttää hyvin synkältä. Sain itse mahdollisuuden jatkaa elämää ja pyrin täyttämään sen asioilla, jotka tuntuvat merkityksellisiltä.
37-vuotias Tom Håkans tekee musiikkia ja järjestää paikallisia konsertteja. Aiemmin hän järjesti myös tansseja Pohjanmaalla.Ann-Britt Bada
Håkansille tärkeää on myös haastaa itseään niin paljon kuin mahdollista.
– Suurin unelmani on ennen kaikkea saada pitää terveyteni ja pystyä jatkamaan luennoimista mahdollisimman paljon. Pidän myös matkustamisesta ja luennoin elämästäni erilaisille yhdistyksille Suomessa ja Ruotsissa.
Håkans tunnustautuu myös elokuvafaniksi.
– Pidän elokuvista ja televisiosarjoista ja olen oikeastaan jonkinlainen elokuvakeräilijä. Minulla on melko suuri DVD-kokoelma. Lisäksi pidän siitä, että pääsen joskus avustajaksi elokuva- ja tv-sarjojen kuvauksiin, ja olenkin ollut mukana muutamissa eri tuotannoissa. Se on hauska tapa päästä näkemään ja kokemaan, miten elokuva- ja televisiotuotanto toimii kulissien takana.
Håkans kertoo olleensa aikaisemmin parisuhteissa ja asuneensa avoliitossa Uumajassa.
– Muutin kuitenkin muutama vuosi sitten takaisin kotiin Pohjanmaalle. Nyt nautin iloisesta sinkkuelämästä.
Kati Hyttinen työskentelee MTV Uutisissa Lifestyle-toimituksessa, uutisdeskissä ja Huomenta Suomen suunnittelussa, joissa hän seuraa ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Hän on erikoistunut muun muassa terveys- ja ympäristöaiheisiin.
Voit lähettää juttuvinkkejä Katille osoitteeseen kati.hyttinen@mtv.fi.
