Linda Rantasen uutuuskirjassa Musta raivo kerrotaan Kotkassa tapahtuneesta henkirikoksesta, jossa alaikäinen riisti toisen nuoren hengen.
Musta raivo -kirjassa (Deadline Kustannus) avataan neljän Suomen lähihistoriassa tapahtuneen henkirikoksen taustoja, joissa tekijänä on alaikäinen nuori.
Kyseiseinen tapaus ajoittuu elokuulle vuonna 2009.
Rantasen kirjassa käydään läpi surman tehneen kotkalaispojan lapsuutta, rikoshetkeä ja sen jälkeistä elämää tekijän äidin ja isoäidin kertomana. Mustasukkaisuudesta henkirikokseen äityneessä tilanteessa sai surmansa pojan kaveri.
Katso koskettava erikoishaastattelu: Miltä tuntuu, kun oma lapsi murhaa? Kolme rikoksesta tuomitun äitiä kertoo tarinansa MTV:lle.
16:48
Äiti kertoo olleensa 16-vuotias saadessaan poikansa. Tuolloin hän oli tutustunut jo huumeisiin. Äiti ja isoäiti kuvailevat pojan olleen lapsena rauhallinen, herkkä ja taiteilijatyyppi.
Pienen pojan elämään mahtui vanhempien ero sekä usein muutto paikasta toiseen. Poika kaipasi isäänsä suunnattomasti. Äidin ja pojan elämässä kulki mukana eron jälkeen eri miesystäviä, joista suurin osa oli rikollisia.
Lapsi näki ja kuuli pienestä asti rikoksista, huumeista ja väkivallasta. Kerran hän löysi asuntoon piilotetun äidin miesystävän aseen, pojan äiti kertoo kirjassa.
Äiti sanoo katuvansa elämänvalintojaan. Hän myös katuu sitä, ettei hän vetänyt yhteen köyteen äitinsä, eli pojan isoäidin kanssa. Isoäiti yritti usein saada poikaa hänen luokseen asumaan vakituisesti.
Poika oli kahden tulen välissä. Elämämme oli ajoittain hyvin epävakaata, mutta minä yritin viimeiseen saakka pitää kulisseja pystyssä. Kun toiset ottivat bisseä, minä otin amfetamiinia.
Lue myös: "Olen sanonut hänelle, että tunnen pelkoa häntä kohtaan" – Koskelan teinimurhasta syytetyn äiti kertoo, miten hirmuteot valkenivat lähipiirille
Poika usein hoidossa isoäidillään
Isoäidin mukaan poika oli usein hänen hoidossaan. Poika sai myöhemmin myös kaksi pikkuveljeään. He olivat pojalle hyvin tärkeitä.
Mieleni oli tyyni ainoastaan silloin, kun poika (nimi poistettu) oli luonani. Hänen äidin (nimi poistettu) luona rytmit eivät pelanneet, ja silloin harvoin, kun vierailin heillä, asunnossa vaikutti majailevan toinen toistaan epämääräisempiä, lapsiperheen kotiin täysin sopimattomia ihmisiä, isoäiti sanoo.
Isoäidin mukaan sirpaleinen perhetausta vaikutti myös pojan koulunkäyntiin. Hän jäi luokalle jo ensimmäisenä kouluvuonnaan.
Äiti juhli yöt ja nukkui päivät, eikä kyennyt aamuisiin heräämään laittaakseen poikaa kouluun. Olin todella vihainen ja vaadin poikaa luokseni entistä enemmän.
Isoäidin mukaan lapset todistivat useasti äitinsä pahoinpitelyjä. Äiti joutui myös sairaalaan. Äiti vakuuttaa kirjassa, ettei hän kohdistanut väkivaltaa koskaan lapsiinsa.
Poika muutti isoäitinsä luokse pysyvästi ala-asteen ja yläasteen välisenä kesänä. Hänen pikkuveljensä muutti tuolloin oman isänsä luokse. Isoäiti kertoo tajunneensa myöhemmin, että poika oli liian reipas kokemuksiinsa nähden. Hän katuu, ettei perehtynyt pojan ajatuksiin syvällisemmin.
Murrosiän myötä hellyydenkipeän ja huomaavaisen pojan luonteeseen ilmaantui myös uusia piirteitä. Hän alkoi isoäidin mukaan saada välillä raivokohtauksia kotonaan, ja esimerkiksi ovi saattoi rikkoutua.
Mutta mikään ei ennakoinut tulevaan henkirikokseen.
Surmailta järkytti
Ennen veritekoa isoäiti keskusteli pojan kanssa puhelimessa. Poika kertoi joutuneensa petetyksi. Hänen kaverinsa oli pettänyt poikaa tämän silloisen tyttöystävän kanssa. Poika kertoi hallussaan olevan veitsen sekä sanoi olevansa toisella puolella kaupunkia, vaikka todellisuudessa hän oli aivan lähellä isoäitiään.
Isoäiti oli kehottanut poikaa heittämään veitsen pois. Myöhemmin samana iltana poliisi ryntäsi isoäidin, ja silloin myös pojan, kotiin.
Äiti kertoo kirjassaan poikansa soittaneensa hänelle heti veriteon jälkeen hätääntyneenä, kertomatta kuitenkaan tapahtuneesta. He näkivät tapahtuman jälkeen.
Kun näin pojan etäältä, tiesin, että on tosi kyseessä. Hän itki hysteerisenä ja oli hieronut verisillä käsillä kasvojaan. Poika hoki, että hän on saattanut tappaa kaverinsa.
Lue myös: Muhoksen perhekotimurhasta tuomittu avautuu uutuuskirjassa: "Minä näin, kun hän kuoli, eikä se näky poistu mielestäni koskaan"
Poliisi otti yhteyttä äitiin ja tämän jälkeen poika kiinniotettin. Puukoniskusta saanut pojan kaveri menetti henkensä.
Tapahtuneen jälkeen äidin elämä syöksyi yhä syvemmälle suohon. Poika joutui vankilaan, jossa hän joutui yhä syvemmälle rikollisuuden maailmaan.
Minusta tuntui, että hän joutui suoraan pinnasängystä muurien sisään. Näin hänen saavan vain lisää traumoja.
Rosoinen elämä jatkui
Pojan päästyä vankilasta hän sai oman kodin sekä koulupaikan. Poika tutustui myös tyttöön ja myöhemmin he saivat myös lapsen.
Elämää varjostivat isoäidin mukaan kuitenkin rikollinen ajatusmaailma sekä kytkökset liivijengeihin. Äiti kertoo, ettei poika liiku juuri missään vankilasta vapautumisen jälkeen. Taustalla on pelko hengen menettämisestä vankilan tuttavuuksien ja muun rikolliselämän myötä.
En puolustele poikani tekoa, mutta tunnen surua siitä, että hän ei pääse kiinni normaaliin elämään, vaikka on sovittanut rikoksensa. Tapahtuma seuraa häntä kaikkialle, äiti toteaa kirjassa.
Pojan isoäiti pitää suurena virheenä sitä, ettei poikaa passitettu suorittamaan rangaistusta nuorille sopivaan paikkaan. Aikuisten kanssa kanssakäyminen johdatteli hänet syvälle rikoksen tielle ja vankilan hierarkiaan.
En usko, että nykyisellä systeemillä vankiloista tulee yhtäkään yhteiskuntakelpoista. Nuorille rikoksentekijöille pitäisi olla omat laitokset ilman kanssakäymistä paatuneitten rikollisten kanssa.
Kirjan mukaan marraskuussa 2009 poika tuomittiin seitsemän vuoden vankeuteen nuorena henkilönä tehdystä taposta. Tuomion saadessaan poika oli ehtinyt täyttää 16 vuotta.
Artikkelin kursiivikohdat ovat suoria lainauksia kirjasta. Lähde: Linda Rantanen, Musta raivo – Neljä nuoren tekemää rikosta, Deadline Kustannus 2021.