Stinke A. Itäniemi: Saturnuksen viettelys (Like 2016)
Esikoisteosta lukiessa parasta on tekstin arvaamattomuus. Saturnuksen viettelys on juuri tällainen arvaamaton kirja, jossa voi tapahtua mitä tahansa.
Päähenkilö Sanna päättää tutustua yliopistolla huomaamaansa Ilariin tekeytymällä Jehovan todistajaksi ja viemällä miehen kotiin Vartiotorni-lehden. Muutaman kymmenen sivun kuluttua ollaankin jo oudoissa ihmiskokeissa, jossa Sanna on rakastamansa Ilarin vietävissä. Ilari opiskelee lääkäriksi, joten miehellä on ikään kuin viralliset valtuudet keksiä erilaisia tapoja kasvattaa toista ihmistä. Tavat ovat vain hieman kummallisia ja monimutkaisia.
Kirja keskittyy aluksi perinteisen opiskelijaelämän kiemuroihin, jossa parisuhteet eivät ole selkeitä vaan nopeasti vaihtuvia. Kirjan loppua kohti irrotaan sitten reaalimaailmasta oikein kunnolla eikä lukija tiedä, onko kyse houreista vai vain jonkinlaisista fantasioista.
Koko romaanin yhtenä perusjuonena on ihmisen minäkuva. Kuinka lihava tai laiha saa tai pitää olla? Mitä pitää tehdä, jotta muut hyväksyvät? Miten rakkauden kohteen saa rakastumaan? Kuinka alas pitää vajota noudattaessaan rakastamansa ihmisen käskyjä ja määräyksiä? Mitä rakkaus ylipäätään on? Ikiaikaisia kysymyksiä, joita käsitellään vereslihalla.
Saturnuksen viettelys on hyvin kirjoitettu kirja. Siinä on vähän väliä kielikuvia, joissa yllättävät asiat liittyvät tai liitetään toisiinsa. Mutta toisaalta, hieman totinen kirja tämä on myös. Huumoria ei ole oikein ollenkaan ja se on iso miinus. Mutta ehkä rakkaus ja rakastuminen ovat aika huumoritonta hommaa – huumorin aika on sitten myöhemmin.
Pertti Nyberg