Entinen rallikuljettaja Simo Lampinen muistelee lämmöllä torstaina 79-vuotiaana kuollutta ystäväänsä Timo Mäkistä. Kaksikko kiersi vuosikymmeniä samoja kilpailuja. Yhteisiltä teiltä jäi monta muistoa ja tarinaa kerrottavaksi.
Suomalaista moottoriurheilumaailmaa ravisteli myöhään torstaina suru-uutinen, kun tieto rallilegenda Timo Mäkisen poismenosta saapui. Mäkinen voitti Jyväskylän suurajot neljästi ja keräsi kansainvälistä mainetta kisoissa ulkomailla. The Flying Finn -lempinimi kuvasi pelottoman suomalaisen vauhdikasta menoa.
– Tämä oli odotettavissa, Timo ei enää pitkään aikaan ollut hyvässä kunnossa. Mutta loppuun asti muisti oli hemmetin hyvä. Hän muisti, mitä teimme Monte Carlossa ja mitä temppuja keksimme kilpakumppaneille, Lampinen sanoo.
Mäkinen ja Lampinen olivat ystäviä 60-luvun alkuvuosista asti ja ehtivät monenmoista. Lampinen muistaa yhden jäynän, jonka he tekivät Rauno Aaltoselle ja Paddy Hopkirkille Kreikassa. Kaksikko laittoi kilpakumppanien autojen moottorien sytytystulppien väliin muovia, minkä takia hoppa ei lähtenyt käyntiin.
– Siinä meni päivä ennen kuin he tajusivat vian. Siinä meni treeniaikaa. Meillä oli Timon kanssa hyvä frendisuhde, Lampinen muistelee.
Kuljettajana Mäkinen oli lahjakas, mutta hänen taitonsa perusta oli armoton harjoittelu. Nuorukaisena Mäkinen oli töissä kuljetusliikkeessä ja jakoi lehtiä myyntipisteisiin autolla. Nopeusrajoituksia ei ollut, kiire kova ja olosuhteet välillä perisuomalaisen vaihtelevat. Mäkinen on sanonut, että tämä kouli pohjaa myöhemmälle uralle rallikuskina.
– Hyvä itsetunto, tiesi kaiken tekniikasta ja periksiantamaton. Hän meni vaikka keskellä yötä vielä kerran testaamaan, ovatko renkaat sittenkään hyvät. Ajoimme kaikki MM-karusellin kisat.
Ystävänä Lampinen kiittelee erityisesti Mäkisen rehellisyyttä ja positiivista luonnetta.
– Erittäin suorasukainen. Sanoi, mitä halusi, mutta myös kuunteli mielellään. Loppuun saakka hän oli hemmetin myötämielinen ja iloinen.
Valokuvaaja Pentti Koskinen nappasi vuonna 1967 Ounipohjalla ikimuistoisen otoksen suomalaiseen rallikaanoniin. Lajiin vihkiytymättömätkin tietävät kuvan, jossa Mäkinen kiitää Minillään soratietä konepelti auki, kun nahkaremmin lukko petti.
Lampinen sanoo, että ihmiset kyselevät edelleen, miten ralliautoa voi ajaa hurjaa vauhtia konepelti tuulilasin peittona. Lampisen mukaan kyseessä on monen asian summa.
– Konepellin reunoihin jäi pienet raot sen noustessa ylös. Näkyvyys oli ehkä 30 prosenttia. Kun tuntee tien ja on pelimies, niin kyllä sitä pystyy ajamaan.
Mikään helppo rasti konepellin takaa ajaminen ei todellakaan ollut, vaikka metsämaisema vähän näkyikin.
– Ei hän muuten tuollainen legenda olisikaan. Olimme sahanneet niitä teitä niin hemmetin monta vuotta, että osasimme ne melkein unissamme, Lampinen muistelee ystäväänsä.
Pääkuvan videolta voit katsoa Mäkisen legendaariseen tyylinäytteen vuodelta 1967.