Yliluonnollinen kohtaaminen pelasti Assin lapsen: "Yhtäkkiä enkeli sanoi minulle, että kohta sattuu jotain"

Uskotko enkeleihin? Kysyimme lukijoiltamme, ovatko he kohdanneet enkelin. Saimme useita erilaisia tarinoita yliluonnollisista kohtaamisista: enkelit olivat tarjonneet apuaan lapsille, uneksijoille ja jopa kauppakassien kantajille.

Tällaisia kohtaamiset enkeleiden kanssa ovat

”Kerran, kun nuorin lapseni oli hyvin pieni, olimme puistossa. Hän kiipesi juuri liukumäkeen. Hän oli yleensä taitava portaissa. Olin parin metrin päässä. Yhtäkkiä enkeli sanoi minulle, että kohta sattuu jotain. Juoksin saman tien liukumäen viereen ja sain kiinni syliini putoavan tyttäreni. ”
– Nimimerkki Assi

”Tulin kaupasta ja tajusin ostaneeni liikaa ruokaa ja kassini painoivat enemmän kuin jaksoin kantaa. Olin kävellen liikkeellä ja kaupasta ulos tultuani totesin sateen alkaneen. Etenin metri eteenpäin, ja levähdys. Kärsin sydämen rytmihäiriöistä ja tunsin ahdistavan tunteen leviävän rintaan, olo oli todella outo ja sain vetää happea syvään. Katselin ympärilleni, jos jossain olisi joku, mutta ei ketään näkynyt.

Yhtäkkiä vanha mies ilmestyi kuin tyhjästä, otti kassini ja ihmetteli niiden painoa, kantoi ne kotiovelle saakka ja minä kipittelin hengästyneenä perässä. Kiittelin vuolaasti ja mies vastasi, että siksihän hän on olemassa, auttamista varten, ja katosi. Aloin itkeä ja tunsin niin valtavaa onnea, etten osaa edes sitä kuvata. Kokemus oli todella voimakas.”
– Nimimerkki Pätsy

”Kohtasin enkelin kolme vuotta sitten kotonani. Mieheni äiti, 90 vuotta, oli ollut kolme viikkoa sairaalan terveyskeskuksen vuodeosastolla. Oli keskiviikkoiltapäivä, kun kävin häntä katsomassa ja hän oli jo hyvää vauhtia menossa paikkaan parempaan. Illalla olin koneella ja näin viereisessä olevassa vierashuoneessa valkoisen hahmon, jonka tunnistin enkeliksi. Mieheni äiti nukkui pois seuraavana aamuna. Enkeli kävi sen minulle kertomassa.”
– Nimimerkki Anni

Lue myös: Suomeen saapuva Lorna Byrne erikoisesta lahjastaan: "En ole koskaan nähnyt ketään, jolla ei olisi suojelusenkeliä"

”Pappani kuoli kaksi vuotta sitten syöpään. Pian kuoleman jälkeen kävelin yksikseni järven rannalla ja sanoin ääneen papalleni, että jos kuulet minut nyt, anna joku merkki. Oli kylmä marraskuu, talven ensimmäiset pakkaset ja koko ajan puhalsi kylmä tuuli järven pintaa pitkin. Lauseeni jälkeen lävitseni kulki lämmin tuuli, samanlainen, jonka muistan lapsuudessani kerran kokeneeni rannalla tuulisella säällä. Silloinkin pappa oli ollut läsnä.”
– Nimimerkki Tuulen lailla

”Rakas vaarini kuoli melko yllättäen. Olin viimeisilläni raskaana ja tämän vuoksi en saanut tavata häntä sairaalassa ollessa. Olisin kyllä halunnut, mutta sukulaiset sanoivat, että vaari ei enää näytä samalta, joten kannattaa jättää vain ne hyvät muistot mieleen. Viikko hautajaisten jälkeen vauva päätti tulla maailmaan. Sen jälkeen melko usein näin unta, että vaari istuu kivistä kasatulla aidalla ja on kaunis kesäpäivä. Hän kertoo, että kaikki on hyvin, ja nyt on kivut poissa. Juoksen puoliunessa ulos keskellä talvea, jotta voisin kerran vielä hänelle sanoa kauniit hyvästit. Niin paljon sanomatta jäi. Kauniita lentoja pilven reunalle, rakas vaari.”
– Nimimerkki Surullinen

”Olin viisi vuotta sitten joutua auton alle, joka lopulta ajoi ohitseni noin 20–30 senttimetrin etäisyydeltä. Juoksin kiireessä lähikauppaan, jonne ei saisi juosta kuusikaistaisen tien läpi. Auto yllättäen veti käsijarrusta liukkaalla tiellä, ja alkoi tulla minua kohti. Olen pelosta jäykkä ja yritin hypätä auton alta pois. Sen auton etupenkillä oleva pariskunta oli myös kauhuissaan. Ja yhtäkkiä näin sen auton takapenkillä noin kuusimetrisen jättiläisenkelin, jolla oli valtaisat valkoiset siivet. Hän oli noin 55-vuotias tyylikäs herrasmiesenkeli, joka hymyili minulle. Hänen rintakehänsä oli auton katon korkeudella ja koko hänen kirkkautensa meni auton peltiosien läpi. Aivan kuin materiaalia ei olisi ollut olemassakaan. Ja ensimmäistä kertaa eläissäni minulle tuli rauha sydämeeni. Ja minulle puhuttiin. Ihan varma en ole, oliko se enkeli vai Jumala. Mutta rauhoittava, vakaa ja arvostusta herättävä ääni sanoi: 'sinun ei tarvitse pelätä mitään'. Ja sen jälkeen kaikki yliluonnollinen katosi silmieni edestä ja auto ajoi ohitseni, en jäänytkään auton alle.”
– Nimimerkki Janne Kristian

”Minulla ja miesystävälläni oli ollut pitkään vaikeaa. Yhtenä iltana meillä oli ihana ja kiva hetki yhdessä. Oloni oli tosi herkkä ja minua itketti hieman. Oli myöhäinen ilta ja huoneessa oli pimeää. Näin voimistuvaa valoa ikkunan suunnalla. Kysyin miesystävältäni ihmeissäni, mikä se valo on. Hän ei nähnyt mitään. Ulkona ei liikkunut autoakaan, koska siitä olisi lähtenyt ääni. Erikoisen valosta teki sen, että vain minä näin sen. Minulle tuli vahva tunne, että kyseessä on enkeli. Oloni oli tosi hyvä, hyvin herkkä ja kiitollinen. Uskon, että enkeli halusi kertoa olevansa meidän tukena. Muistan hetken aina.”
– Nimimerkki Enkelin valo

Lue myös: Miksi suomalaiset uskovat enkeleihin? Uskontotutkija vastaa

”Olin matkalla Tallinnan laivalle. Minulla oli aivan liian painava kassi mukanani. Ihan oma vika, miksi pitääkin raahata kaikkea mukaan. Juttelin mielessäni Jumalalle: ’Tiedän ettei me voida nähdä enkeleitä, mutta tiedän heidän olevan. Tarvitsen apua!’ Pyysin anteeksi tyhmyyttäni raahata kaikkia näitä tavaroita, ja pyysin apua. Ehdotin, jos vaikka enkeli ottaisi kiinni kassin toisesta kahvasta, niin se auttaisi minua. Samalla kuulin takanani miehen äänen: ’Tuo näyttää painavalta. Anna toinen kahva minulle, niin autan’. En uskaltanut ensin katsoa miestä. Hänellä oli painavat kameravarusteet mukana, joten toinen käsi oli vain vapaana.

Olin häkeltynyt vastaukseen! Juuri ennen kun saavuimme laivalle, hän totesi, että nyt saat pärjätä loppumatkaa itse. Kiitin, enkä nähnyt miestä enää. Olin ihan varma, että se oli enkeli, vaikka olikin miehen näköinen. Jälkeenpäin olen ajatellut, että mies kuunteli omaa enkeliä. Ehkä minun enkelini hihkaisi hänen enkelilleen avunpyyntöä, ja hän kuuli sen. Hätkähdyttävää oli, että hän käytti täsmälleen samoja sanoja kuin mitä rukoilin, että jos vaan voisi ottaa toisen kahvan.”
– Nimimerkki Ylvikki

”Kerran itkiessäni surullisinta hetkeä elämässäni viereen ilmestyi kultainen ihmishahmo. Se kosketti ja muistutti, kuinka paljon olen rakkautta ja iloa sisältä, tämän jälkeen aloin itkeä vielä kovemmin, mutta onnesta. Enkelin kosketuksesta siirtyi valtava määrä rakkautta ja lämpöä, jota ei voi sanoin selvittää. Isäni on kertonut, että hänen veljensä ja isänsä ovat myös kohdanneet enkelin elämässään.”
– Nimimerkki Jääskeläinen

”Kerron enoni tarinan: pikkupoikana enoni oli mennyt omin päin hirveän ohuelle joen jäälle, silminnäkijät kertoivat olleen täysin mahdotonta, että jää olisi mitenkään kestänyt edes kevyempääkään kulkijaa. Mutta niin vaan poika selvisi rantaan ja kertoi sitten jonkun kannatelleen häntä kainaloista, ja myös rannalla olleet kertoivat pojan käsien olleen sellaisessa asennossa kuin niitä kannateltaisiin. Aikuisena tapauksesta puhuttaessa eno tapasi vähätellä asiaa ja laittoi tapahtuneen tuurin piikkiin, mutta kuitenkin salaa nousi vieläkin kyynel silmään. Mikäpä se muu oli kuin pojan oma suojelusenkeli!”
– Nimimerkki Harri

”En tiedä, onko kyseessä enkeli vai joku muu ’johdatus’, mutta on useammankin kerran käynyt niin, että on tullut tunne, että nyt pitää toimia jollakin tietyllä tavalla. Paras esimerkki kerran talvikelillä huonolla näkyväisyydellä moottoritiellä ajaessani tuli yhtäkkiä tunne, että nyt jos jatkan tällä nopeudella ajamista ja edessä tapahtuu jotakin, niin en ehdi reagoimaan. Pudotin vauhtia reippaasti sallitusta satasesta johonkin 60–70 km/h . Noin minuutin päästä aukeni edessäni ketjukolari, jossa oli kymmeniä autoja ja useita kuolonuhreja. Jos jostain ei olisi tullut ’ohjetta’ pudottaa nopeutta, olisin ollut samassa kasassa muiden autojen kanssa. Samantapaisia ’tunteita’ tehdä jotakin tai toimia jollakin tavalla tulee silloin tällöin. Yleensä ne ovat oikeita ratkaisuja. En tiedä, mistä on kysymys, mutta joskus kyllä tuntuu siltä kuin joku ohjaisi tai johdattaisi eteenpäin.”
– Nimimerkki enkeleitä, onko heitä ?

”Juoksin lapsena paljain jaloin ympäri kesämökkiä. Yhtäkkiä minut pysäytettiin. Näkymätön voima kuin lasiseinä edessäni. Kaikki äänet, linnunlaulu ynnä muu, lakkasi kuulumasta. Tuntui epätodellinen tuuli. Sitten näin syyn pysäyttämiseeni: suoraan reitilläni oli kyykäärme valmiiksi pää kohotettuna. Olisin astunut sen päälle.”
– Nimimerkki Juhani

***