Tarja, 48, toipuu alkoholismista päivä kerrallaan. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: hauta tai raittius, hän sanoo.
Tarja alkoi kärsiä ahdistusoireista jo alakouluikäisenä jouduttuaan koulukiusaajien kohteeksi. 14-vuotiaana hän löysi alkoholin. Viina helpotti pelkoja ja ahdistusta, ja Tarja alkoi käyttää sitä yhä enemmän. 17-vuotiaana hän joi jo pitkin viikkoa.
– Join sekä viikolla että viikonloppuisin. Saatoin karata useiksi päiviksi ryyppäämään. Vanhempani eivät osanneet puuttua asiaan.
Parikymppisenä Tarja huomasi odottavansa lasta. Viina sai jäädä kokonaan.
– Lopetin juomisen siihen paikkaan, sillä halusin terveen lapsen.
Lapsen isä ei ilahtunut raskausuutisesta, vaan pahoinpiteli Tarjan. Keskenmeno oli lähellä, mutta Tarjan onneksi raskaus jatkui normaalisti.
Paniikkihäiriö puhkesi
Tyttären syntymästä ehti kulua vain muutama päivä, kun Tarja sai ensimmäisen paniikkikohtauksensa ja luuli kuolevansa.
Tarja hakeutui lääkäriin ja sai käteensä voimakkaat rauhoittavat lääkkeet.
– Olin imettävä äiti ja kuljin täysin lääkesumussa. Se oli järkyttävää.
Viina palasi kuvioihin
Tyttären ollessa puolivuotias Tarja jäi yksin tämän kanssa.
– Mies muutti pois ja vei pyykkikoneet ja muut tavarat mennessään. Jouduin pyykkäämään käsin ja hoitamaan lasta. Koko ajan olin vahvoissa lääkkeissä. Lopulta paloin loppuun ja sorruin taas alkoholiin.
Tytär muutti isänsä luokse, ja Tarja jäi asumaan yksin. Vuodet kuluivat viinanhuuruisina. Koulut jäivät kesken, ja työpaikoista Tarja sai lopulta aina potkut.
