Voi liikutus: Suomalaisten suosikkikohteessa elää uhanalainen laji - vain yksi tuhannesta selviää aikuisuuteen

Iisalmelainen päätti jo pari vuotta sitten, että lähtee ulkomaille ylioppilaaksi valmistuttuaan. Tutkailtuaan erilaisia vaihtoehtoja, hän päätyi Kreetalle suojelemaan kilpikonnia.

– Löysin netistä tämän merikilpikonnien Archelon-suojelujärjestön ja hain tänne vapaaehtoiseksi, kertoo Jelekäinen.

Seurannassa muninnasta kuoriutumiseen

Valekarettikilpikonna (Caretta Caretta)

- erittäin uhanalainen laji

- levinnyt laajalle aluellee lauhkeissa ja subtrooppisissa vesissä

- Välimeren alueen yleisin kilpikonna

- emot munivat pesään noin 120 munaa toukokuusta elokuuhun

- munat kuoriutuvat noin 60 päivää muninnasta

Lähde: Wikipedia ja Archelon-suojelujärjestö

Kansainvälisen vapaaehtoisporukan voimin rannoilta kartoitetaan kilpikonnien pesiä jo muninnasta lähtien. Pesille vapaaehtoiset johdattavat kilpikonnan hiekkaan jättämät jäljet.

– Pyrimme löytämään kaikki pesät jo munimisvaiheessa. Pesä siirretään jos siihen pääse vettä, koska vesi ei tee hyvää munille. Mikäli se pesä sitten pitää siirtää, niin siinä vaiheessa jo katsotaan, että kuinka suuri pesä on ja kuinka paljon siellä on munia. Pesät merkitään ja ne suojellaan, kertoo Jelekäinen.

Siellä täällä rannoilla näkee rautaisia häkkyröitä, joita ympäröi aitaus kulkukäytävineen kohti merta. Munista kuoriutuessaan pienet kilpikonnat vaeltavat käytävää pitkin kohti kotiaan, Välimerta.

Tähän aikaan vuodesta moni kilpikonnista on jo kuoriutunut ja nyt vapaaehtoisista koostuvat partiot kiertävät löydettyjä pesiä ja tarvittaessa avustavat pesiin jumiin jääneitä kilpikonnia vapauteen.

– Märkä hiekka voi estää kuoriutuneen kilpikonnan pääsyn mereen , kertoo Jelekäinen.

Merikilpikonnat uhanalaisia

Pienellä kilpikonnalla ei vielä riitä voimia kaivaa itseään märästä hiekasta esiin. Jelekäinen arvioi, että noin 70 prosenttista pesien munista kuoriutuu poikanen. Matka aikuisuuteen on kilpikonnalla kuitenkin hyvin rankka.

– Merikilpikonna on hyvin harvinainen, vain yksi tuhannesta kasvaa aikuiseksi. Se määrä ei ole suuri.  Me yritetään saada mahdollisimman moni poikanen sieltä hengissä. Osa munista ei myöskään hedelmöity ollenkaan. Yritämme myös saada levitettyä tietoa merikilpikonnien tilanteesta, kertoo Jelekäinen.

Vapaaehtoisten työ on tärkeää, sillä Kreikan valtio ei tue suojelutyötä. Archelon -nimisellä suojelujärjestöllä on Ateenassa pelastuskeskus, jossa hoidetaan vahingoittuneita kilpikonnia.

– Ympäri Kreikkaa lähetetään Ateenaan kilpikonnia, jotka ovat vahingoittuneet esimerkiksi veneiden tai kalastuksen vuoksi. Siellä ne hoidetaan kuntoon ja palautetaan takaisin mereen, kertoo Jelekäinen.

Lokakuun alkupuolella projekti tulee päätökseensä, sillä siihen mennessä poikasten pitäisi olla jo kuoriutunut ja vapaaehtoisten projekti päättyy. Jelekäinen on iloinen siitä, että lähti vapaaehtoistyöhön.

– Tämä on kasvattanut ihmisenä ja olen itsenäistynyt. Olen saanut uusia ystäviä, ja kaikki ovat todella mukavia. Voin olla ylpeä kun olen ollut vapaaehtoistöissä. Tämä on opettanut paljon itsestä ja elämästä, kertoo Jelekäinen.