Yhden hehtaarin helvetti

Hockenheimin helvetti lienee erityisesti suomalaiseen autourheiluun liittyvä termi, mutta Hockheimin Helvetti, alkuperäiskielellä Hölle, on taasen yhden hehtaarin kokoinen viinitarha Rheingaun viinialueen itälaidalla, Hockheimin kaupungin alueella.

Se miksi viinitarhan nimeksi annetaan helvetti ei johtune viinin laadusta tai yleisestä maisemanmuodostuksesta vaan tarhan eteläänantavuudesta ja tästä johtuvasta alueen keskitasoa korkeammasta lämpötilasta. Lämpöä riittää niin, että rypäleet korjataan myöhään lokakuussa 6-10 asteessa ja viini tehdään muidenkin modernin taiteen sääntöjen mukaan.

Kokonaiset rypäleet puristetaan varovasti, sakan annetaan asettua puristuksen jälkeen ja käyminen tapahtuu hitaasti alle 18 asteessa ruostumattomassa teräksessä. Tämän jälkeen päästetään hieman saksalaisia traditioita peliin ja annetaan viinin kypsyä muutaman kuukauden ajan 50 vuotta vanhoissa, suurissa tammitynnyreissä.

Rheingau on ollut Saksan tuottoisinta viinialuetta, mutta nopeammin uusia tuotantotapoja omaksuneet muut alueet ovat ajaneet hieman sen ohi. Jopa siinä määrin, että mikäli tältä sommelierilta kysyttäisiin, mistä sitä Saksan parasta viiniä tulee, vastausta haettaisiin todennäköisimmin jostain Moselin varren yksittäiseltä viinitarhalta. Mutta katsotaan mitä tämä 222 vuotta saman perheen hallussa olleen viinitilan yhden tarhan 100% riesling sanoo.

Väri on paksun kullankeltainen, hieman yllättäen. Tuoksu on rehevä, hunajaa ja orvokkia, hieman appelsiinimarmeladia myös. Suutuntuma on paksuhko, sopivan hapokas, kukkia löytyy kuin kypsemmänpuoleisesta Elsassin alueen laaturieslingistä. Paksuudestaan ja pituudestaan huolimatta maku ei ole niin raskas kuin tuoksun perusteella voisi olettaa, tämä on jossain mielessä jopa raikkaan mineraalinen. 10,5% alkoholipitoisuus ei ole korkea nykystandardien mukaan, mutta voisin kuvitella viinin olevan vielä houkuttelevampi ja pirteämpi mikäli prosentteja olisi muutama vähemmän. Trocken-luokituksen voi saada jopa 9g/litra-sokeripitoisuudella, ja voisin veikata, että tässä viinissä on kyllä jonkin verran jäännössokeria, jota toki korkea happopitoisuus tasapainottaa.

Sitten laitetaan Bach soimaan ja mennään keittiöön. Perus perunamuusia, johon sekoitetaan uunissa folion sisällä rakuunan ja voin kera kypsytettyjä punajuurikuutioita, tämän kylkeen muutama valmiiksi marinoitu ja pikaisesti paistettu porsaankyljys. Lisukkeeksi kokeilin yläkerran naapurin kotitilallaan kasvattamien mangoldien varsia höyrytettynä ja valkosipuli-voisulalla valeltuina.

Viinin hapokkuus piristi kyljys-muussiosastoa juuri sopivasti ja kukkea mausteisuus toimi marinadin aromeiden kanssa, mangoldin hento viheriäisyys jäi hieman viinin runsauden alle. Mukava yhdentarhan viini jota tuotetaan vain 10.000 pulloa, kyllä tähän kannattaa 12,45 käyttää mikäli ei aivan erityisesti inhoa rieslingiä ja sen ominaispiirteitä.

Avio 9/20 pistettä

Hinta/laatusuhde + (hyvä)

Mikko Virta