Wahlroos: Ilmaisia asioita kulutetaan liikaa – vesi yksityiseen omistukseen | MTV Uutiset
Wahlroos: Ilmaisia asioita kulutetaan liikaa – vesi yksityiseen omistukseen
Björn Wahlroos haluaa veden yksityiseen omistukseen.Leea Ollikainen/Shutterstock
Julkaistu 12.03.2015 10:00
MTV UUTISET
Björn Wahlroos käsittelee uudessa "Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta" 1900-luvun taloushistoriaa ja -filosofiaa; kriisejä ja niiden hoitamista. Ja ottaa kantaa moniin viime vuosien ilmiöihin. Tässä otteita kirjasta.
Downshiftaus
– Jotkut meistä haluavat ahkeroida; jotkut pitävät enemmän leppoisammasta menosta. Sen vuoksi kaikkia ei voida pakottaa vapaa-ajanviettoon ja meditointiin ainakaan kepein perustein. - Downshiftausta puoltava argumentointi haiskahtaa Kiinan kulttuurivallankumoukselta: ei riitä, että itse valitsee "hyvän elämän", vaan kaikkien pitää osallistua 1960-lukulaisiin bileisiin. Jos ihmiset eivät halua osallistua, heidät pitää vapauttaa heidän ylimääräisestä omaisuudestaan, ja heidät pitää kouluttaa uudelleen, jotta he oppivat arvostamaan pohdiskelevampaa elämäntapaa.
EKP
– Kilpailevien devalvaatioiden lopettaminen oli ehkä tärkein syy euron perustamiseen. – Työmarkkinoiden uudistukset ovat väistämättömiä, jos rahaliitto halutaan säilyttää.
Ilmaisia asioita kulutetaan aina liikaa
– Huhtikuussa 2013 kuluttajatuotekonserni Nestlén hallituksen puheenjohtaja Peter Brabeck ehdotti maailman juomavesien siirtämistä yksityiseen omistukseen. Kuten oli ennustettavissa, ehdotus herätti valtavaa kritiikkiä sosiaalisessa mediassa.
Brabeck oli kuitenkin oikeassa.
Maailmassa noin 800 miljoonaa ihmistä kärsii puhtaan juomaveden puutteesta, ja noin 1,6 miljoonaa vauvaa kuolee ripuliin joka vuosi. Voimme tehdä monia asioita säästääksemme vettä, mutta ne jäävät tekemättä, ellemme salli veden siirtoa jonkun omistukseen. Vain ymmärtämällä, että ilmaisia asioita kulutetaan aina liikaa - mikä vahingoittaa niitä eniten tarvitsevia ihmisiä – voimme alkaa poistaa vesipulaa maailmasta ja pelastaa vauvoja.
Internetin luova tuho
– Internet on luultavasti maailman tähänastisen historian tärkein luovan tuohon liikkeellepanija; sen vaikutus ulottuu paljon laajemmalle kuin vain tietoliikenteeseen. – On syntynyt aiempaa kovemman kilpailun maailmantalous, josta on vaikea löytää pitkäikäisiä monopoleja. – Vallalla on uusi ja huolestuttava trendi: joko yritys nousee alansa johtajaksi tai sitten siitä ei ole mihinkään. – Sosiaalinen media on ilmeisin esimerkki voittaja korjaa potin -taloudesta.
IT-huuma
– Piensijoittajille tarjolla oli arpajaiset.
Kartellit
– Työntekijät voivat tehdä keskenään sopimuksia ja muodostaa kartelleja, joiden tarkoitus on rajoittaa tarjontaa ja nostaa hintoja.
Kreikka
– Sen sijaan, että EU olisi jättänyt Kreikan Kansainvälisen valuuttarahaton hoidettavaksi, se heittäytyi täysillä kriisin hoitoon. – Se oli onneton päätös, koska kuten hyvin pian selvisi, EU:lta puuttuivat taidot ja voimavarat ratkoa sen silmien edessä paisunutta valtioiden velkakriisiä.
Lobbaus ja yritysten valta
– Lobbauksen välityksellä ne (yritykset) käyttävä jonkin verran valtaa myös politiikassa, tosin enimmäkseen verraten pienissä kysymyksissä, joilla on niihin suuria ja suoria vaikutuksia. Yritysten vallan pitävät kurissa media ja markkinat, erityisesti rahoitusmarkkinat. Jos yritykset tekevät vääriä valintoja, panostavat vääriin tuotteisiin tai sijoittavat tuotantoa vääriin paikkoihin, niiden osakkeiden hinta kärsii ja niiden lainahoitokulut kasvavat.
Luonnonvarat
– Kapitalismi ei aiheuta luonnonvarojen riistoa; sen aiheuttaa yhteisöllinen omistus. Omistajat eivät hukkaa tai väärinkäytä omaisuuttaan muuten kuin vahingossa tai silkkaa taitamattomuuttaan.
Luksus
– Oletoko kskaan tullut miettineeksi, miksi niin monissa kalliissa luksustuotteissa - kuten Louis Vuittoneilla, Chanelilla, Diorilla ja Carolina Herreralla - logot ovat silmiinpistävästi esillä? – Vain kaikkein valikoiduimmissa piireissä ihmiset voivat olla pidättyviä ja silti viestiä tehokkaasti omasta asemastaan. Tavallisesti ihmisten on pakko olla suorasukaisempia. – Brändituotteet, taide ja antiikki edustavat ehkä kerskakulutusta halveksittavimmillaan, mutta ne eivät vahingoita ketään. – Minun kokemukseni mukaan kerskakulutusta pilkataan aivan yhtä todennäköisesti kuin sitä kunnioitetaan.
Palkat
– Ongelma ei ole siinä, että palkat eivät ole laskeneet. Ongelmana on niiden liiallinen nousu. – Euroopan jäykillä työmarkkinoilla on hyväksytty tolkuttomia palkankorotuksia samaan aikaan kun maailmanlaajuisille työmarkkinoille on tullut miljardi uutta työntekijää, jotka tekevät työtä paljon halvemmalla kuin eurooppalaiset.
Paniikki
– Olin paikan päällä 1987 ja uudestaan lokakuussa 2008, mutta en vieläkään täysin ymmärrä, mitä tapahtui. – Onneksi vain hyvin harvoihin perinteisiin pankkeihin kohdistui talletuspako (2008). Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että sähköisen rahan maailmassa pientallettajille ei ollut tarjolla muita vaihtoehtoja kuin pankit. Rahojen piilottaminen patjan alle oli käytännössä mahdollista vain kaikkein köyhimmille. Ihmisten piti voida tallettaa rahansa jonnekin, mutta kuka saattoi tietää, mikä pankki selviäsi myrskystä?
Piketty on niin väärässä
– Kolmen viime vuosikymmenen aikana joidenkin maailman köyhimpien ihmisten tulojen kasvuprosentit ovat olleet kaikkein suurimpia.
Rikkaat
– Rikkaita ihmisiä kohtaan osoitetaan (usein täysin perusteetonta) kunnioitusta ja ihailua, kun heiltä liehitellään ansaintamahdollisuuksien, hyväntekeväisyyslahjoitusten, palvelusten tai vain seuran toivossa.
SOTE - jonot
– Tasa-arvon nimissä niillä aloilla (terveydenhoidossa ja liikenteessä) hintamekanismia ei pidetä toimivana kysynnän ja tarjonnan tasapainottajana. Aivan kuin kaikkialla missä hyödykkeestä maksaminen on kiellettyä tai maksamista on rajoitettu, tarjontakapeikkojen purkaminen on nykyään terveydenhuollossa ja liikenteessä jätetty jonojen tehtäväksi. Tämä hyödyttää niitä ihmisiä, joiden ajan marginaalikustannus on alhaisin. Samalla kuitenkin menetetään aikaa ja luodaan markkinoita kalliille korvikkeille kuten yksityislääkäreille tai pelastushelikoptereille.
Vapaa-aikaa ei veroteta
– Vapaa-aika on itse asiassa muutoin kattavan verotuksen taloudessa lähes ainoa hyödyke, jota ei veroteta. – Ihminen menettää vähemmän kuin käteen jäävän yhden tunnin palkan, jos hän vähentää työntekoaan tunnilla. Vapaa-aikaa voi nimittäin käyttää moniin muihin asioihin kuin joutenoloon - sitä voi käyttää jopa verottomien tulojen hankintaan. Useimmissa maissa oman talon rakentaminen tai nykyisen asunnon remontointi ei muodosta verotettavaa tuloa. Vaikka ihminen ei olisi erityisen kätevä käsistään, hänelle on tarjolla myös monia muita mielekkäitä aktiviteetteja, joihin hän voi ryhtyä ilman veroseuraamuksia. Hän voi yksinkertaisesti parantaa taitojaan golfissa, hoitaa kotiaan tai tehdä vapaaehtoistyötä. Vielä tärkeämpää on se, että ihminen voi kouluttaa itseään, lapsiaan tai lastenlapsiaan joutumatta maksamaan siitä veroa. Tällaiset verottomat edut tekevät vapaa-ajasta usein houkuttelevan vaihtoehdon veronalaiselle työnteolle. Ja lisäksi on tietysti harmaa talous.
Verot – rikkaat, köyhät ja "vuittonit"
– Rikkaiden verottaminen ei ole helppoa globaalissa maailmassa. – Mitä vähemmän ihmisillä on vaihtoehtoja, sitä helpommin heitä voi verottaa. – Kulutusveroilla voidaan kyllä edelleen kasvattaa verotuloja merkittävästi, mutta niiden tulonjakovaikutukset ovat syvästi inhottuja, ja jos verotuloja yritettäisiin lisätä kiristämällä vain ylellisyyshyödykkeiden verotusta, Louis Vuitton -käsilaukkujen ja muiden luksustavaroiden (veroton) maahantuonti ja autokannan vanhentuminen tekisivät pyrkimykset ajan mittaan tyhjiksi. Tämän vuoksi alijäämät on yksinkertaisesti pakko kattaa ensisijaisesti leikkaamalla valtion menoja, eikä veroja korottamalla. – Rikkaiden kovempi verottaminen ei supista vain heidän kerskakulutustaan. Samalla supistuvat myös heidän investointinsa.
Väärin ymmärretty
– Useimpien taloustoimittajien ja tavallisten ihmisten mielestä inflaatio tarkoittaa hintojen nousua. – Inflaatio ei ole kuluttajahintojen nousua: se on rahan arvon heikkenemistä. Vastaavasti deflaatio ei ole hintojen laskua: se on rahan arvon nousua, joka johtuu riittämättömästä rahan tarjonnasta.
