Another Year, Britannia 2010. Käskirjoitus ja ohjaus: Mike Leigh. Tuotanto: Georgina Lowe. Kuvaus: Dick Pope. Leikkaus: Jon Gregory. Pääosissa: Jim Broadbent, Lesley Manville, Ruth Sheen, Peter Wight, Oliver Maltman, David Bradley, Martin Savage, Karina Fernandez. Kesto: 129 min.
On elokuvia, joissa tapahtuu kamalasti koko ajan mutta lopulta käteen ei jää mitään. Sitten on Mike Leigh’n elokuvat. Niissä ulkoiset tapahtumat saattavat tuntua vähäpätöisiltä ja sisäinen maailma avautuu katsojalle kuin kallisarvoisia helmiään piilotteleva simpukka.
Pitkän uransa ajan brittiläistä luokkayhteiskuntaa tarkastellut Leigh (Salaisuuksia ja valheita, Happy-Go-Lucky) on nyt tehnyt yhden parhaimmista töistään, tällä kertaa koulutettujen lontoolaisten näkökulmasta. Vuosi elämästä on pienimuotoinen ja tarkka kuvaus vanhenemisesta, saavutetuista ja menetetyistä unelmista. Kyse on elämän arvokkaimmista hetkistä sekä niistä ihmisistä, jotka haluaa pitää lähellä aina.
Rakennusinsinööri Tom (Jim Broadbent) ja terapeutti Gerri (Ruth Sheen) ovat kuusissakymmenissä ja yhä vain onnellisesti naimisissa. Pari vaalii pitkää liittoaan samalla hartaudella kuin rakasta puutarhapalstaansa ja on onnistunut säilyttämään välillään kipinän. Ympärillä kuitenkin myllertää. 30-vuotias poika Joe (Oliver Maltman) ei ole onnistunut löytämään sopivaa kumppania. Tomin viinaan menevä ystävä Ken surkuttelee traagista elämänkohtaloaan. Gerrin yksinäinen työtoveri Mary (Lesley Manville) potee auto- ja alkoholiongelmiensa ohella ikääntymisen tuskaa. Tomin vanhempi veli jää järkytyksekseen leskeksi.
Kevät vaihtuu kesään ja syksystä talveen. Vuoden kiertoon mahtuu elämä rakkaudesta yksinäisyyteen, syntymästä kuolemaan, toivosta epätoivoon ja pimeästä valoon. Satoi tai paistoi, pääpari huolehtii puutarhansa ja poikansa voinnista, ja sittemmin myös tämän morsiamen, iloluontoisen Katien (Karina Fernandez), joka asenteellaan riisuu ympäristönsä aseista.
Tom ja Gerri ovat kunnon ihmisiä, jotka välittävät toisistaan ja muista tekemättä siitä numeroa. Myös niistä, jotka eivät ole kunnollisia ja jotka eivät välitä. Parin harvinaislaatuisuus korostuu vähemmän onnekkaita henkilöitä vasten: Mary etsii onnea epätoivon vimmalla eikä näe metsää puilta. Tomin veli tuntuu jähmettyneen omaan sisäänpäin kääntyneeseen maailmaansa.