Englanti 2006. Ohjaus: David Bowers, Sam Fell. Käsikirjoitus: Dick Clement, Ian La Frenais, Chris lloyd, Joe Keenan, Will Davies. Kuvaus: Brad Blackbourn, Frank Passingham. Leikkaus: John Venzon. Musiikki: Harry Gregson-Williams. Tuotanto: Peter Lord, David Sroxton, Cecil Kramer. Kesto: 86 min. Levittäjä: Finnkino.
Kensingtonin hienostoalueen hulppeassa lukaalissa asuva lemmikkirotta Roddy St. James ajautuu vessanpöntön imaisemana Lontoon viemäriverkoston alla sijaitsevaan hämmentävään maailmaan. Tilavassa kotihäkissään Roddylla on käytössään viimeisimmät lelut, kuten sähäkästi liikkuvat muoviset urheiluautot ja vetävännäköiset nuket. Onko rotalla ylellisyyden keskellä lystimpää kuin sotkuisten viemäreiden alla asuvilla rottaperheillä? Vastaus lienee ilmeinen.
Läpi elokuvan Roddy pyrkii pääsemään takaisin kotiinsa, vaikka huuhtaisu tuntemattomaan onkin hänelle lopulta se kaikkein avartavin kokemus. Matkalla kotia kohti Roddya auttaa hemaiseva ja neuvokas rottaleidi Rita, jolla on harteillaan kuorma omiakin ongelmia. Matkan aikana taistellaan hämärähemmoja ja muita mielikuvituksellisia pahiksia vastaan. Viemärien vaarojen keskellä Roddy oppii käytännön viisauksia katujen kasvateilta ja saa näyttää myös omia sankarin taitojaan. Elokuvan viestit ovat perinteisiä: luksus kun ei korvaa perhettä ja ystäviä; yksinäisyys on tosi huono juttu.
Dreamworksin ja Aardman-studioiden yhteistyö Virran viemää tarjoaa vauhdikkaan, kirkkain värein maalatun jännittävän seikkailun. Puhuvat eläimet ja muukalainen vieraalla maalla eivät ole uusia kuvioita, mutta mitäpä siitä. Elokuva viihdyttää ja toimii suurenmoisesti.
Aardmanin suosittuun Wallaceen ja Gromitiin elokuvaa ei kannata verrata. Wallacen ja Gromitin mietteliäs ja seisahtuva tyyli olisi ollut Virran viemää -elokuvaan aivan mahdoton, sillä siinä on niin paljon piirrosväkivaltaa ja vaaratilanteita: on ammuskelua, dramaattisia putoamisia, huimia takaa-ajoja, hahmot jäätyvät ja saavat sähköiskuja. Toiminta ei kuitenkaan ole väkinäistä eikä typerää. Tietokoneeella animoidut elokuvat unohtavat usein sen tärkeimmän eli tarinan esitellessään, millaisia visuaalisia maailmoja onkaan osattu loihtia. Virran viemää ei kuulu tähän sarjaan.
Nimike "koko perheen elokuva" ei enää ole perusteeton. Tässäkin elokuvassa on omat tasonsa ja vitsinsä niin lapsille kuin aikuisillekin. Virran viemässä korrektin kohtelias brittihuumori ja viittaukset jalkapallofaneihin ja James Bondiin sekä lukuisat musiikkinumerot viihdyttävät aikuisia. Lapsia varmasti huvittavat fyysiset vitsit, hervottomat hahmot ja tarkkaan ajoitettu vimmainen toiminta. Popmelodioita lauleskelevat etanat ja Tom Jonesiin hurahtanut höppänä isoäiti ovat ihania!
Originaaliversiossa Roddya tulkitsee Hugh Jackman, joka pääsee esittelemään myös musiikillisia kykyjään. Muutkin ääninäyttelijät (Kate Winslet, Ian McKellen, Jean Reno…) tekevät hahmoistaan nautittavia. Ei ole myöskään mitään syytä olla uskomatta suomalaisen version laatuun – onhan meillä opittu tekemään uskottavaa dubbausjälkeä.
Teksti: Minna Karila